Kumpi toimii paremmin, keppi vai porkkana? Sitä pohtii maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö Tuula Packalen blogikirjoituksessaan.

”Vapaaehtoiseen metsiensuojeluun perustuva Metso-ohjelma on yksi esimerkki ’porkkanasta’, jolla halutaan edistää luontoarvojen ylläpitämistä ja lisäämistä. Metso-ohjelman mukanaan tuoma luonnonarvokauppa, jossa metsänomistaja saa korvauksen luonnonarvon ’ostajalta’, on lisännyt metsänomistajien tietoisuutta monimuotoisuuden turvaamisen merkityksestä ja keinoista ja edistänyt samalla myös luontotavoitteen toteutumista.”

”Kun maanomistajat ovat tietoisia metsiensä mahdollisuuksista tuottaa luontoarvoja ja heillä on mahdollisuus saada toimistaan myös taloudellista hyötyä, menettely kannustaa heitä huolehtimaan metsistään niin, että luontoarvot turvataan ja niitä jopa lisätään.”

”Maankäytön ohjausta toteuttavassa kaavoituksessa käytetään sen sijaan kannustimien sijasta määräyksiä. Jos maa- ja metsätalouteen varatulla alueella on merkittäviä ympäristö- tai ulkoiluarvoja, kaavalla voidaan määrätä rajoituksista, joista aiheutuu maanomistajille tulonmenetyksiä tai jopa lisäkustannuksia.”

”Riski taloudellisille menetyksille ei motivoi turvaamaan luonnon tai virkistys- ja ulkoilukäytön arvoja. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen yhteydessä olisikin hyödyllistä käydä keskustelua siitä, miten maanomistajia voitaisiin motivoida hoitamaan maata ja metsiä niin, että niissä olisi luonnon ja virkistys- ja ulkoilukäytön arvoja myös tulevaisuudessa”, Packalen kirjoittaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.