Suomalaisen kehitysyhteistyön pitäisi ottaa oppia yli satavuotiaan Tapion ja metsänhoitoyhdistysten historiasta, kirjoittaa metsänhoitotieteen dosentti Veli Pohjonen Ilkan lukijapalstalla. Tähän mennessä Afrikkaan suuntautunut kehitysapu ei ole onnistunut pysäyttämään metsäkatoa.

”Meidän suomalaisten kannattaa katsoa omaa historiaamme. Kutsuimme 1800-luvun puolivälissä saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin arvioimaan metsämme. Hänen lausuntonsa kävisi malliksi tämän päivän Afrikan matkakertomuksiin: Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet.”

”Ylimetsänhoitajan ruotiva raportti oli metsätaloutemme käänne. Vuonna 1886 annettiin metsälaki: Metsää älköön hävitettäkö. Pinta-alaltaan ja puun käytöltään ratkaisevien perhemetsien paimeniksi perustettiin yli 100 vuotta sitten Tapio ja metsänhoitoyhdistykset.”

”Koulutuksen, neuvonnan ja Tapion metsämarssien ansiosta perhetilat oppivat metsänhoidon. Puusto alkoi kasvaa, metsätaloutemme nousi hävityksen tilasta kestävyyteen.”

”Tapion tiessä olisi mallia Afrikan metsätaloudelle. Samoin kuin 1800-luvun Suomessa Afrikan metsätalouden ytimessä ovat yhä selvemmin pienviljelijät ja perhetilat. Valtion metsät ovat vapaissa väkirikkaissa maissa jo vähemmistöä. Sijoittajien plantaasimetsät taas johtavat maa-alueiden valtaukseen ja ihmisoikeuksien polkemiseen”, Pohjonen kirjoittaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.