Energiapuun käytön kasvu on synnyttänyt epäilyn kuitupuun riittävyydestä. Suoperäisten maiden vesametsien viljely tarjoaa uuden mahdollisuuden, kirjoittaa maatalous- ja metsätieteiden tohtori Veli Pohjonen Länsi-Suomen mielipidepalstalla.
”Vesovan hieskoivun kasvatusta ajoi jo 1970-luvun lopulla vaikuttanut maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolaisen asettama energiametsätoimikunta. Mietinnössään vuodelta 1979 toimikunta esitti, että maassamme tulisi varata 750 000 hehtaarin pinta-ala hieskoivulle.”
”Metsäntutkimuslaitos perusti Kannukseen energiametsäkoeaseman. Vesametsätalouden tutkimus alkoi. Myötätuntoa vesametsät eivät alussa juuri saaneet. Metlan väitettiin tukehtuvan vesakoihin. Hieskoivu haukuttiin metsiemme hukkakauraksi. Kannuksessa vietiin silti sitkeästi läpi yli 30 vuotta kestänyt tutkimus.”
”Hieskoivu soveltuu parhaiten turvesuon pohjille. Niillä se kasvaa biomassaa puulajeista varmimmin. Energian tuotanto jatkuu puuhakkeena, kun jyrsinturpeen nosto on päättynyt.”
”Hieskoivun vuosikasvu suopohjalla ylittää keskiarvon, minkä Suomen metsät kasvavat hehtaaria kohti. Jos suopohjan metsikölle haluaa vielä lyhyempää, alle kymmenen vuoden kiertoaikaa, hieskoivun voi vaihtaa vesovaan pajuun.”
”Turvesuonpohjat ovat metsätaloutemme uusi maavara. Suopohjia on vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain 2 500 hehtaarin vauhdilla, Veli Pohjonen kirjoittaa.
METSÄLEHTI
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.