Joidenkin yleisten metsäkasvilajien väheneminen näyttää pysähtyneen, Luonnonvarakeskuksen metsä- ja suokasvillisuusinvestoinnista eli Operaatio Mustikasta selviää. Jotkut lajit, kuten mustikka, näyttävät jopa runsastuneen, ainakin eteläisimmässä Suomessa.
Mustikan runsastumista selittää todennäköisesti muun muassa maanmuokkaustapojen kehittyminen. Äestys ja laikutus ovat vähentyneet ja mätästys yleistynyt, mikä on säästänyt mustikan maavarsia.
”Itse yllätyin erityisesti mustikan ja metsäkerrossammalen runsastumisesta. Etenkin mustikan osalta olin huolissani, mutta käänne parempaan näyttää tulleen”, kertoi professori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta torstaina Hako Ollikaisen Säätiön juhlaseminaarissa. Säätiö on rahoittanut metsäkasvien inventointihanketta.
Mäkipää muistutti kuitenkin, että kaikkien lajien osalta tilanne ei ole yhtä hyvä. Esimerkiksi suokasvilajien ahdinko on todennäköisesti jatkunut, myös vanhojen metsien lajien tilanne heikentynyt.
Ilmaston lämpenemisen seurauksena metsäkasvien levinneisyysalueet ja runsaus muuttuvat. Joidenkin metsäkasvilajien levinneisyysalueiden on ennustettu siirtyvän ilmaston lämmetessä noin kahdeksan kilometriä vuodessa eli 400 kilometriä 50 vuodessa.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on kuitenkin vaikea ennustaa.
”Ennusteen mukaan esimerkiksi puolukan varvikot taantuvat Etelä-Suomessa, mutta vuonna 2021 eteläisimmässä Suomessa inventoitujen koealojen perusteella taantumista ei näy”, Mäkipää kertoi.
Operaatio Mustikan inventoinnit valmistuvat ensi vuonna, samoin perustulokset.
Nopeatkin muutokset mahdollisia
Puustoinventointien perusteella useimmat metsien monimuotoisuudelle tärkeimmät piirteet ovat kehittyneet hyvään suuntaan 1980-luvun jälkeen, arvioi tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta.
”Tästä poikkeuksena vanhojen metsien vähentyminen Etelä-Suomessa”, Korhonen totesi.
Vaikka muutokset metsissä tapahtuvat, nopeatkin käänteet ovat mahdollisia.
”Näin kävi metsäsertifioinnin yleistyessä, kun avohakkuualueiden puumäärät moninkertaistuivat muutamassa vuodessa säästöpuiden jättämisen seurauksena”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Vuodesta 1990 vuoteen 2020 metsiemme puuvarat ovat lisääntyneet n 30 %. Oletettavissa olisi ollut, että mustikka vähenee, kun puusto lisääntyy. Puun paikalla mustikka ei voi kasvaa.
Meikäläisen hyvät mustikkamaat ovat usein laikutettuja tai äestettyjä kivisiä aukkoja, joiden mätästys ei kivisyydestä johtuen onnistu. Ei siis ainakaan aina nuo maankäsittelytavat johda mustikkasatojen heikentymiseen.
Myös kasvatusmänniköt ovat usein hyviä mustikkamaita. Ovatko ne lisääntyneet ja harvennettu sopivasti mustikan kannalta?
Mustikkahan tarvitsee valoa, jota saa niin aukossa kuin sen reunametsässä tai sitten noissa harvennusmetsissä.
Vuodesta toiseen saamme taivaalta typpeä. Mahtaako tällä olla myös mustikkaan positiivinen vaikutus?
Oli, mukava nähdä positiivinen metsäuutinen yleisen valittelun sijaan. Ainakin Ylen uutisista kuulin tämän.