Muhoksella kesäkuun lopussa syttynyt metsäpaloalue on luovutettu maanomistajille, jotka jatkavat jälkivartiointia alueella.
Aivan kaikkia alueen maanomistajia ei ole tavoitettu, mutta valtaosa alueesta on annettu omistajien hallintaan alkuviikosta.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitos on ollut keräämässä kalustoa pois alueelta. Pelastuslaitos arvioi yhdessä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa paloalueen suuruudeksi 256 hehtaaria.
”Ratkaiseva tekijä palon leviämisessä oli se, että se pääsi nousemaan latvapaloksi ja levisi nopeasti noin 50-vuotiaassa männikössä. Kesäkuun pitkä kuiva kausi vaikutti myös palon leviämiseen”, kertoo palopäällikkö Petri Hintikka Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta.
Myös tuulen voimakkuus ja suunta saivat palon leviämään nopeasti. Metsäalueella oli vain pieniä aukkoja, joten palon ennakoitiin pysähtyvän vasta laajoihin peltoaukeisiin.
”Tuuli tyyntyi ja saimme lisää sammutusvoimaa helikoptereista, joten palo saatiin pysähtymään aikaisemmin”, Hintikka kertoo.
Palon mittakaava ja nopea eteneminen huomoiden palo saatiin Hintikan mukaan rajattua kohtuullisessa ajassa. Kyse on silti yhdestä Suomen viime vuosien suurimmista metsäpaloista. Edellinen suuri metsäpalo nähtiin Tammelassa vuonna 1997, jolloin metsää paloi vastaava 250 hehtaaria.
Muhoksen palon syttymissyy on edelleen arvailujen varassa. Alueella liikkui paljon ihmisiä, mutta lähiseudulla oli myös salamasta syttyneitä maastopaloja.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Olikohan alueella alikasvoskuusia, jotka soihdun lailla palaessaan sytyttävät latvapalon? Meillä on 25 vuoden kuluessa ollut puhtaissa männiköissä kaksi salaman sytyttämää metsäpaloa. Molemmissa on paloalue jäänyt alle puoleen hehtaariin pintapaloksi, joka etenee niin hitaasti, että palo huomataan ja palokunta ennättää paikalle ennen kuin palo ennättää laajeta hallitsemattomaksi. Tietysti tiheä metsätieverkosto on auttanut asiaa. Palokunta on pystynyt vetämään letkut tieltä palopaikalle ja näin saanut sammutusvettä.
Soisessa maastossa ei yleensä ole uudistushakkuuaukkoja, mutta kivennäismailla niiden merkitys palon rajoittajina on merkittävä.