Synkkiä pilviä on kasautumassa Brysselin suunnalta, kirjoittaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola Kalevan Lukijat-palstalla.

”Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikka eikä se voi päättää miten paljon kukin jäsenmaa puuta käyttää, päätetään Brysselissä Pariisin ilmastosopimukseen liittyvistä maankäytön, sen muutoksen ja metsätalouden laskentamalleista (LULUCF) sekä uusiutuvan energian kestävyyskriteereistä (REDD2).”

”Komission esitys ja parlamentin ympäristövaliokunnan mietintö ovat karmeita. Toteutuessaan ne voivat tarkoittaa sitä, että Suomi joutuisi maksumieheksi, jos puunkäyttöä lisättäisiin. Tämä taas saattaisi johtaa siihen, että kansainväliset sijoittajat toteutettaisi hankkeet EU:n ulkopuolelle, missä poliittista riskiä ei olisi.”

”Oikeasti metsät sitoivat viime vuonna 41 prosenttia suomalaisen yhteiskunnan tuottamista hiilidioksidipäästöistä, kun luku EU:ssa on keskimäärin seitsemän prosenttia. Suomalaisen oikeustajuun ei sovi, että tällaisista lähtökohdista Suomelle oltaisiin kirjoittamassa laskua.”

”Ympäristöjärjestöt ovat väärässä, sillä hoitamaton metsä on huono hiilensitoja ja ennen pitkää myrskyt, hyönteis- ja sienituhot tai metsäpalot vapauttavat hiilen ilmakehään. Näin on käynyt Välimeren maissa, Kanadassa ja Venäjällä.”

”Toiseksi, jos puu museoidaan metsiin, jatketaan öljyn ja kivihiilen voittokulkua. Kolmanneksi, puunkäyttö lisääntyy joka tapauksessa. Jos investointeja ei tehdä Suomeen, ne menevät muualle, missä luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on heikompaa kuin meillä”, Tiirola kirjoittaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.