MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola vaatii luonnonsuojelulain lajisuojelupykäliin korvausperusteita. Hänen mukaansa hallitus lupaa ohjelmassaan vahvistaa omaisuudensuojaa, mutta ilman korvausperusteiden ulottamista lajisuojeluun metsänomistajan omaisuudensuoja uhkaa romahtaa.
”Ministeri (Kai) Mykkäsen ylireagointi raakkupurojen suojakaistoissa ja diili metsäyhtiöiden kanssa rikkoi hallitusohjelman henkeä. Samalla Hukkajoen raakkutuho näyttää tehneen ely-keskusten ohjeistukset puumarkkinoilla lainsäädäntöön rinnastettaviksi metsienkäytön rajoitteiksi. Tätä ei voi hyväksyä”, Tiirola totesi MTK:n metsävaltuuskunnan kokouksessa.
Tiirolan mukaan toisin kuin nyt on tilanne, metsänomistajan ja metsätoimihenkilön pitää aina tietää, mitä laki velvoittaa, mitä sertifiointi vaatii ja mitä näiden lisäksi ely-keskukset haluavat ohjeistaa.
Tiirola kertoo saaneensa yhteydenottoja useiden muidenkin lajien suojeluun liittyvistä ohjeistuksista kuin raakuista niin metsänomistajilta, metsänhoitoyhdistyksiltä kuin puunostajilta. Ely-keskusten tekemät luonnonsuojelulain lajisuojelun tulkinnat näyttävät hänen mukaansa jäävän kokonaan metsänomistajien maksettavaksi.
”Esimerkiksi Keski-Suomen ely-keskus on ryhtynyt vaatimaan kanahaukan pesäpuun ympärille 50 metrin säteellä koskematonta suojavyöhykettä ja 28 hehtaarin alueelle rajoitusta pesimäaikaiselle hakkuulle, maanmuokkaukselle ja jopa taimien istutukselle. Metsänomistajille aiheutumassa yhdestä kanahaukan pesästä yli 15 000 euron tulon menetys.”
”Jos kyseessä olisi kotkan pesäpuu, korvaukset tulonmenetyksestä maksettaisiin. Luonnonsuojelulakiin on jäänyt valuvika. Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden nimissä valuvika pitää korjata”, Tiirola taustoitti.
Metsänomistajille ja metsätoimihenkilöille on Tiirolan mukaan selkeästi tuotava ilmi, mikä on lakiin kirjattua vaatimusta ja mikä on ohjeistus. Yhtenäiset ja ristiriidattomat ohjeet ovat Hänen mukaansa tervetulleita ja voivat toimia apuna luontoarvomarkkinoiden synnylle.
”Lajisuojelun akilleen kantapääksi on muodostumassa myös se, että metsänomistajalle ei anneta tietoa kaikista hänen maillaan olevien uhanalaisten lajien esiintymistä. Luonnonsuojelun etu on se, että arvokkaatkin kohteet kerrotaan maanomistajalle. Se ei tee niistä julkisia, mutta se mahdollistaisi luontoarvomarkkinoiden kehittymisen ja edistäisi lajisuojelua. On kohtuutonta, että metsänomistaja saa vasta tehtyään puukapan selville, että hänellä onkin jotakin arvokasta.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
MTiirola on enempi kuin täysin oikeassa. Mykkäsen ylireagointi raakkupurojen suojakaistoissa oli todella riman alitus omistusoikeuden suojaan ja puronylityksen virheenKORJAUKSEEN. Tällä mallilla syyttömien rankaisulle ei tule olemaan loppua.
Ei kai se Mykkänen tehnyt muuta kuin kahvitteli isojen puunostajien kanssa. Nämä ostajat olivat sitoutuneet sovittuihin suojakaistoihin jo aiemmin, tosin eivät niitä aina noudattaneet.
Riippumatta Mykkäsen tekemisistä, raakkukohun tuoma mainehaitta Stora-Ensolle oli niin merkittävä, että jokainen isompi puunostaja on tällä hetkellä todella tarkkana luontokohteiden kanssa. Mieluummin jätetään liian leveät kuin liian kapeat suojakaistat eikä MO voi asialle mitään. Pienemmät ostajat saattavat olla edelleen joustavampia. Enkä tarkoita lain tai sertifikaatin sääntöjen rikkomista vaan esim. sitä että Ely-keskuksen suositus on edelleen suositus.