1920-luvun alussa Suomen metsien puusto oli 1,4 miljardia kuutiometriä ja vuotuinen kasvu noin 50 miljoonaa kuutiometriä. Nyt puuston määrä on 2,5 miljardia kuutiometriä ja vuotuinen kasvu 110 miljoonaa kuutiometriä, kirjoittaa johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta blogissaan Metsäteollisuus ry:n verkkosivulla.

Saman voi kertoa toisinkin: 1920-luvunpuuston kuutiomäärä on tähän päivään mennessä hakattu noin neljä kertaa, ja silti puusto on samanaikaisesti lisääntynyt 1,1 miljardilla kuutiometrillä.

Ja vielä: 1970-luvun alussa keskipuusto metsämaalla oli 75 kuutiometriä hehtaarilla, kun keskipuusto nykyisin on 118 kuutiometriä hehtaarilla.

Uudistuskypsissä metsissä keskipuusto oli 1970-luvun alussa 140 kuutiometriä hehtaarilla, kun uudistuskypsien metsien keskipuusto on nyt 209 kuutiometriä hehtaarilla.

”Suomen metsien käyttöaste, kun sitä mitataan kasvun ja puuston poistuman erotuksella, on ollut yhtäjaksoisesti positiivinen 1970-luvun puolivälistä lähtien”, Korhonen kirjoittaa.

Suomen metsät ovatkin Korhosen mukaan siirtymässä kehitysvaiheeseen, jossa hakkuumahdollisuudet lisääntyvät. Se ei kuitenkaan tarkoita hakkuiden kielteisten vaikutusten kasvamista.

”Saman puumäärän saamiseksi jouduttiin 1970-luvun alussa uudistushakkuussa käsittelemään 1,5-kertainen ala nykyisten metsien uudistushakkuisiin verrattuna. Suojellun metsämaan ala puolestaan on 1970-luvun jälkeen viisinkertaistunut”, Korhonen muistuttaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.