Metsänhoidon työmääriin on saatava selvä tasokorotus, maakunnallisten metsäneuvostojen puheenjohtajat vaativat yhteisessä kannanotossaan. Näin turvataan sekä puun riittävyys että varmistetaan myös metsien säilyminen hiilinieluna.
Nykyisin taimikoita hoidetaan vuosittain noin 150 000 hehtaaria. Inventointitietojen mukaan määrä pitäisi kaksinkertaistaa. Yksi syy hoitotöiden vähäisyyteen on tekijöiden puute. Hoitomäärien nostaminen 100 000 hehtaarilla toisi työtä 2 000 metsurille, kannanotossa arvioidaan.
Toinen metsätalouden haaste on harvennusrästit. Nyt rästien purkamiseen on hyvä tilaisuus, kun metsäteollisuus tarvitsee uusien ja suunnitteilla olevien investointiensa takia lisää kuitupuuta.
Neuvostojen puheenjohtajat toteavat lisäksi, että uudistamistöiden lykkäämisestä ja tekemättä jättämisestä on saatu viitteitä. Viljelemättä jätetyt alueet metsittyvät yleensä hieskoivulle, joka ei yllä kasvussa eikä tukkipuun tuotoksessa lähellekään havupuiden tasoa. Myös hiilensidonnan kannalta uudistamisen lykkääminen on huono ratkaisu.
Maakunnallisten metsäneuvostojen tehtävänä on edistää metsiin perustuvia elinkeinoja ja metsäsektoria koskevaa alueellista yhteistyötä. Ne vastaavat myös alueellisista metsäohjelmista.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jutun aloitus on (ensimmäinen kappale) on enemmän kuin totta.
Kappale kaksi on tilastoa ja luvut ovat arvioita. Mutta kyllä se vanha tuttumme ”sokkee Reettakin näkkee”, että hoitamatonta on – ja paljon. Mistä keskusteluun on tuotu käsite ”maamme metsät on hyvin hoidettuja”? On toki hyvin hoidettuja alueita, mutta…!
Harvennusrästit. Niitä tulee kun metsänomistajat eivät periaatteessa myy, koska hinta ei tyydytä. Itselläni on pöydällä puukauppatarjous, jossa ensiharvennuskuusesta maksetaan 9.00 ekua/motti. Siitä vero 30% ja tilille 6.30ekua/motti.
Palkka 30-vuoden kasvatustyöstä/ha on n. 300.00 ekua. Vuotta kohden siis 10.00 ekua!
Hinnan perusteella voi onko kuidulle kysyntää – lukija saa vastata!
Sitten tuohon uudistamisrästeihin. Siihen ovat syynä mm. 1. perikunnat, 2. metsäyhtymät, 3. ikääntyvä omistajakunta, 4.laiskuus, 5. välinpitämättömyys, 6. kustannukset, 7. tietämättömyys 8.uusi omistajasukupolvi/kaupungistuminen ja sitten kohta 9: valtion toimet eli metsälaki, joka ei periaatteessa/käytännössä velvoita uudistamistöihin.
Kunpahan uusi metsä vain syntyy – väliäkö sillä millainen!
Näitä hakkuuaukkojen ”metsäpeltoja” on paljon ja joka kesä tulee lisää. Siitä huolimatta uutta metsälakia pidetään hyvänä esim. uudistamisen osalta.
Voi olla, että luu jää vetävän käteen ja vakuustalletus tulee vielä tarpeeseen.
Yhdistetäänpä asioita: hoitorästit kasvavat vuosi vuodelta, ensiharvennukset jäävät tekemättä, uudistamiset laiminlyödään, tekijöistä on kova pula, maaseutu tyhjenee ”isäntälinjasta”, ”espoolaiset” hakkaavat aukoiksi 30-vuotiaiata metsiä – ilman uudistamista jne…!
Lisää omat näkemykset! Lisään vielä itse: älyttömän (30/34%) pääomaverotuksen, joka latistaa metsäajatuksia hyvin monella. Kovasta työstä heti kolmannes pois – ei motivoi.
Tuo yhteisövero 20% olisi oikeudenukainen ja toisi uutta puhtia kaikkiin metsällisiin hankkeisiin.