Metsänomistajat ovat tyytymättömiä metsäkeskusteluun, sanoo Metsämiesten Säätiön toimitusjohtaja Ilari Pirttilä kannanotossaan. Metsänomistajat kokevat keskustelun tunnepitoisena ja heitä syyllistävänä.
Lähes kolme neljästä metsänomistajista katsoo, että metsäkeskustelu ei pohjaudu tosiasioihin ja sen nähdään hyödyttävän etenkin ympäristöjärjestöjä, selviää taloustutkimus Oy:n maaliskuussa tekemässä tutkimuksessa.
Neljännes metsänomistajista kertoo, että metsäkeskustelu ja metsien talouskäytön poliittinen valmistelu on jo vaikuttanut heidän ratkaisuihinsa metsässä. Näistä 61 prosenttia on lisännyt metsiensä talouskäyttöä. Kolmannes on lisännyt luontoasioiden huomiointia.
Suomalaisista 44 prosenttia luulee virheellisesti, että valtio tai metsäteollisuus omistaa eniten metsää Suomessa. Vain 41 prosenttia tietää, että yksityishenkilöt ovat metsien suurin omistajaryhmä Suomessa.
“Vaikuttaa siltä, että tämä tietopuute aiheuttaa sen, että metsäkeskustelussa unohtuu omistajan ääni”, Pirttilä kirjoittaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Asioista perillä olvan metsäväen pitäisi aktiivisesti osallistua keskusteluun järkevillä kommeteilla mutta myös päivittää omaa tietämystään asioista. Faktat on erotettava fiktioista eli politiikasta.
Metsänhoito on pääsyy lajikatoon maapallolla. Väärin.
Pääsyy on huonosti tunnettu ja tiedotettu elämälle haitallisten kemikaalien vaikutus ja siinä erityisesti hormonihäirintä, jossa monista lähteistä luontoon leviävät teolliset molekyylit (mikromuovi, lääkkeet, kotitalous-, maatalous- ja teollisuuskemikaalit, kosmetiikka, palo- ja kosteussuoja-aineet -PFAS, kemikaalit rakennuksista, renkaista ja teistä irtoavat) heikentävät kaikkien lajien (myös ihmisten) hormoni-, sukupuoli ja lisääntymisterveyttä.
Metsä sitoo parhaiten hiiltä, kun se jätetään koskemattomaksi. Väärin.
Taimikosta asti suojeltu eli hoitamaton metsä kasvattaa hyvin pitkäksi aikaa matalan tiheän, pienistä pioneeripuiden rungoista ja latvuksista koostuvan varjoisan ja kostean lehtipuuvaltaisen kasvuston, jonka kuutiomäärä (120 – 150 m3) jää aina paljon pienemmäksi kuin jalostetuilla mä-, ku- tai koivuntaimilla hyvin hoidetussa metsässä.
Suojeltu luonnontilainen metsä on lajirunsain biotyyppi. Väärin.
Taimettumisen jälkeen täysin hoitamaton hyvin tiheä, varjoisa ja kostea luontotyyppi ei ole ollenkaan kaikille lajeille mieluisa. Maanpinta on puiden alla on valon puutteessa lähes paljas.
Talousmetsän suojelu eli hoitamattomuus tuottaa lajirikkaan ja terveen kasvupaikan, jossa on hyvä hiilen sidonta. Väärin.
Nykyiset puut ovat jo hyvin stressaantuneita metsiemme yli 2 esteen lämpötilan ja n. 25 % termisen lämpösumman kasvusta ja moni metsä sairastuu ja taantuu. Lähivuosikymmeninä meidän, eli pohjoisten alueiden vielä luokkaa 2 asteen tuleva nousu yhdessä kesäkuivuusjaksojen kanssa heikentää havupuita lisää niin paljon, että suuri osa metsistä tuhoutuu (Keski- Euroopan tapaan) edelleen lisääntyviin kuivuus-, hyönteis-, laho- ja tuulituhoihin, joiden takia metsän hiilet haihtuvat taivaalle. Puulajit on vaihdettava
Päätehakkuu tuhoaa metsän kasvun, hiilivaraston ja luonnon monimuotoisuuden. Väärin.
Metsä uudistuu radikaalisti päätehakkuun jälkeen lisääntyneen lämmön, valon ja lehtikarikkeen takia. Maaperän hiilivarasto vähenee tutkitusti vain muutaman prosentin väliaikaisesti, maan pinnan hiilensidonta pioneerikasvien takia lisääntyy voimakkaasti, hyvin hoidetun taimikon kasvu on jo muutamassa vuodessa aikaisempaa valtapuiden heikkoa kasvua suurempaa. Lajirunsaus lisääntyy hoidetussa taimikossa voimakkaasti, kun kaikki valolajitkin, (ruohot, yrtit ja niistä elävät hyönteiset ja eläimet) lisääntyvät.
Märkien ja tavalliseen tapaan soistuvien metsämaiden ojitus ja ojien perkaus romahduttaa hiilen sidonnan. Väärin.
Useimmat metsämaat soistuvat ilman toimivaa ojitusta eli kasvattavat sammalta yhä paksummiksi kerroksiksi. Eristävä sammal tekee metsämaasta hapettomampaa ja kylmempää, jolloin sienirihmastojen, juurien ja pieneliöiden kasvu (hiilen sidonta) taantuu. Kesäkuivuuden jälkeen syksy – kevät välillä oleva korkea pohjavesi voi hukuttaa ja tappaa maanalaista ja siitä riippuvaista maanpäällistä elämää vakavasti.
Parhaimmillaan ojituksella esim. 40 cm syvyydessä pysyvästi pidetty pohjavesi tuottaa hehtaarille 4000 m3 hiiden sidonnalle otollista maata. Terveen metsän kasvusta ja hiilen sidonnasta 70 % tapahtuu maan alla, jos pohjavesi, kylmyys ja hapettomuus ei sitä estä. Märkä maa tuottaa lisäkasvua aina huonosti pellolla, puutarhassa tai metsässä.
Parhaan hiilen sidonnan saavuttamiseksi, talousmetsää pitäisi kasvattaa tiheänä. Väärin.
Hoitamaton, tiheä ja vesoittunut taimikko sitoo hiiltä hoidettua nopeammin vain muutaman vuoden aivan alussa. Jalostetut puut hyvin ojitetussa ja muokatussa (ja mätästetyssä) maassa toistuvasti (3 krt) ja optimaalisesti harvennettuna, kasvattavat ylivoimaisesti nopeammin metsän hiilivarastoa luonnon metsään verrattuna.
Jatkuva kasvatus (JK) on ympäristöystävällisempää ja tuottaa paremman taloustuloksen ja lisäkasvun. Väärin.
Suomessa ja Ruotsissa jatkuva kasvatus (silloin sitä nimitettiin harsinnaksi) harjoitettiin 1800 – luvun alusta 1960 – luvulle tunnetusti heikoin tuloksin.
Ojitus ja puun tuotanto ojitetulla suolla on netto- hiilen päästäjä. Väärin.
Suosta haihtuu keskimäärin 4 tn/ha hiilidioksidia/ha/v ojituksen seurauksena. Tuhkalannoitettuna ja puusto hyvin hoidettuna puusto sen sijaan kasvaa 6 -10 m3/ha/v eli 5.4 – 9 tn/ ha /v. Runkopuun lisäksi oksisto ja juuristo kasvavat myös. Maan sisällä kasvavat lisäksi sienirihmastot, mikrobit ja pieneliöt ja kenttäkerroksessa ruohot, sammalet ja vesaikko, jotka sitovat yhteensä tonnikaupalla hiiltä/ha/v kasvamaan kunnostetulla suolla.
Kaiken lisäksi ojittamattoman luonnontilaisen suon huomattavia metaanipäästöjä ei olla toistaiseksi otettu hiililaskelmissa huomioon. Metaanipäästöjä tulee n. 10 milj. tn/v koko Suomen alueelle eli n. 0,5 tn/suohehtaari/v. Metaanipäästöt päästöt loppuvat, kun pohjavesi saadaan ojituksella min. 40 cm syvyyteen.