Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsälain ja metsätuholain muutosten vaikutuksia.

”Tulosten pohjalta näyttää siltä, että metsälain ja metsätuholain muutokset ovat pääosin onnistuneita ja ne ovat tuottaneet halutun suuntaisia muutoksia”, sanoo Maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö Marja Kokkonen.

Raportti antaa kuitenkin hänen mukaansa aihetta myös lisäpohdintaan etenkin monimuotoisuuden edistämisen ja metsätuhojen torjunnan osalta. Tarvetta mahdollisiin jatkotoimiin tarkastellaan ministeriössä jo lähiviikkoina.

Metsälain uudistukset ja laki metsätuhojen torjunnasta tulivat voimaan kuusi vuotta sitten. Tavoitteina oli muun muassa lisätä metsänomistajien valinnanvapautta, parantaa metsätalouden kannattavuutta, turvata monimuotoisuutta ja metsien terveyttä, selkeyttää säännöksiä ja tehostaa viranomaistoimintaa.

Osa tavoitteista on arvioinnin mukaan saavutettu, mutta joiltakin osin vaikutuksia ei ole vielä havaittavissa tai niitä voidaan pitää jopa tavoitteiden vastaisina.

Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus eli niin sanottu jatkuva kasvatus ei ole vielä lisääntynyt merkittävästi.

Sen sijaan metsien keskimääräinen päätehakkuuikä on laskenut metsälain uudistamisen jälkeen, mutta puuston keskijäreys päätehakkuissa on toisaalta kasvanut.

”Metsänhoidon näkökulmasta muutokset metsissä ovat vielä pieniä, joten lakimuutosten onnistumista on syytä arvioida uudelleen joidenkin vuosien kuluttua. Silloin myös toimintaympäristöstä ja lakien toimeenpanosta on kertynyt tietoa pidemmältä ajalta”, sanoo Luken erikoistutkija Matleena Kniivilä.

Metsälain muutoksen vaikutukset monimuotoisuuteen ovat toistaiseksi osin epäselvät. Puulajimuutoksia ei ole havaittavissa, ja heikkotuottoisten soiden uudistamisvelvoitteen poistamisen vaikutukset näkyvät vasta vähitellen.

Metsätuholaki on ollut juurikäävän torjunnan osalta suhteellisen onnistunut, mutta hyönteistuhojen torjunnan näkökulmasta laki ei ole nykyisellään kaikilta osin toimiva.

”Ilmaston lämpeneminen lisää laajamittaisten kirjanpainajatuhojen riskiä, ja puutavaran poistopäivämääriä olisi ainakin kuusen osalta osilla alueista siksi aikaistettava”, sanoo Luken tutkija Markus Melin.

Uudistusten hallinnolliset tavoitteet ovat arvioinnin mukaan pääsääntöisesti toteutuneet. Esimerkiksi taimikon perustamisilmoituksista luopuminen on vähentänyt hallinnollista taakkaa, mutta metsävaratiedon laatu on toisaalta samalla heikentynyt.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.