Nykyisen metsälain suurimmat haasteet liittyvät metsien uudistamisvelvoitteen ja harvennusvoimakkuuksien valvontaan. Tähän päädyttiin maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvarakeskukselta (Luke) tilaamassa metsälain ilmastoarvioinnissa.

Lain valvontaa voidaan kuitenkin jatkossa kehittää uusien teknologioiden avulla. Esimerkiksi tarkemmat satelliittikuvat ja nopeasti päivittyvä laserkeilausaineisto parantavat valvonnan kattavuutta ja kohdentumista.

”Metsälain ilmastovaikutusten arviointi antaa kokonaiskuvan metsälain sekä myös osin muun ohjauksen vaikutusmahdollisuuksista ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Raportti tuo esille metsien hoitotoimien sekä metsien puustopääoman kasvattamisen sekä kiertoaikojen pidentämisen mahdollisuudet hiilensidonnan lisäämisessä”, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio toteaa.

Metsälainsäädäntö asettaa metsien hoidolle ja käytölle vähimmäisvaatimukset, joiden perusteella metsänomistaja tekee yksityiskohtaiset metsänkäsittelypäätökset tavoitteidensa mukaisesti. Omistajien metsiinsä liittyviä tavoitteita ja päätäntävaltaa tulee selvityksen mukaan kunnioittaa jatkossakin.

Metsälain vuoden 2014 päivityksessä tavoitteena oli lisätä metsänomistajien valinnanvapautta, metsätalouden kannattavuutta ja metsien monimuotoisuutta.

Jatkuvaa kasvatusta vielä vähän

Metsien hakkuutapojen monipuolistaminen on raportin mukaan käynnistynyt hitaasti – jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuita on viime vuosina ollut noin kolme prosenttia kaikista metsänkäyttöilmoituksista.

Lakimuutos enäyttäisi vaikuttaneen metsien uudistushakkuiden aikaistumiseen. Aikaisemmat muutokset metsäasetukseen ja vastaavasti metsänhoidon suosituksiin ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen, että puuston keskiläpimitta uudistamishetkellä on laskenut 2000-luvulla.

Liian voimakkaat harvennukset ovat yleistyneet 2000-luvulla jo ennen lakimuutosta sekä lakimuutoksen jälkeen. Vuoden 2006 metsäasetuksessa alennettiin kasvatushakkuissa kasvamaan jätettävän puuston määrän vähimmäisrajaa ja vastaava muutos sisällytettiin metsänhoitosuosituksiin.

Maltillinen päätehakkuujäreyden nostaminen ja voimakkaiden harvennusten välttäminen lisäisi merkittävästi talousmetsien puuston hiilensidontaa ja ainespuun tuotosta heikentämättä metsänkasvatuksen kannattavuutta .

Kiertoajan pidentäminen ei sovellu metsiin, joissa erilaiset tuhoriskit lisääntyvät puuston iän myötä. Eniten tällaisia riskialueita löytyy maan eteläosien puhtaista kuusikoista.

Jos kiertoaikoja metsänhoidossa pidennettäisiin tuntuvasti ilman muita muutoksia metsien käsittelyssä, niin seurauksena olisi talousmetsien hiilensidonnan merkittävä lisääntyminen, mutta samalla hakkuukertymien selkeä väheneminen tulevien vuosikymmenien aikana.

Uutista täydennetty klo 13.33

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.