Uudistushakkuissa kaadetun puuston keskiläpimitta on kasvanut viime vuosina. Suomen metsäkeskuksen mukaan uudistushakkuissa kaadettujen puiden keskiläpimitta oli viime vuonna 24,3 senttiä, kun esimerkiksi vuosina 2019 ja 2020 se oli noin sentin vähemmän. Vuodesta 2022 laskua tuli kuitenkin parikymmentä senttiä.
Uudistamisläpimitat ovat kasvaneet Etelä-Suomessa ja pienentyneet Pohjois-Suomessa. Suurimpia uudistushakkuiden keskiläpimitat olivat Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Etelä-Savossa. Pienimpiä läpimitat olivat Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
Hyvin pieniläpimittaisten metsien uudistushakkuut ovat vähentyneet kaikissa Suomen maakunnissa. Vuonna 2023 vain kaksi prosenttia koko maan uudistushakkuista tehtiin nuorissa kasvatusmetsissä.
”Metsänomistuksen kannattavuuden, luonnon monimuotoisuuden ja kansantalouden kannalta on myönteistä, että pääasiassa kuitu- ja energiapuuta kerryttävien nuorten metsien uudistushakkuut ovat vähentyneet koko maassa. Uudistushakkuu on metsän viimeinen hakkuu, josta tulisi saada riittävästi tukkipuuta sahoille ja muille isoa puuta jalostaville laitoksille”, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta tiedotteessa.
| Vuosi | Uudistushakkuissa kaadetun puuston keskiläpimitta, cm |
| 2019 | 23,21 |
| 2020 | 23,39 |
| 2021 | 23,97 |
| 2022 | 24,51 |
| 2023 | 24,27 |
Lähde: Suomen metsäkeskus
Metsälain muutoksen jälkeen metsänomistaja on voinut vapaasti valita uudistushakkuun ajankohdan. Metsälaki muuttui vuonne 2014. Sen jälkeen puustojen läpimitat uudistushakkuissa pienenivät, mutta viime vuosina läpimitat ovat taas kasvaneet.
Metsäkeskuksen metsävaratietojen mukaan metsiä kuitenkin uudistettiin metsänhoidon suosituksia varhaisemmassa vaiheessa yli 40 prosentin pinta-alalla.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Päätehakkuut keskenkasvuisissa metsissä ovat järjettömiä.
Useimmiten vielä hyvään kasvuun saatavissa oleva ja elpymiskykyinen metsä lannoittamalla, ojitusten perkauksilla ja harventamalla poistetaan tarpeettomasti, minkä jälkeen seuraa pitkä lähes tuottamaton ajanjakso ja paljon kuluja.
Sahalan Kartanossa on erittäin hyviä kokemuksia ns. superharvennuksella ja lannoituksella (200r/ha) kasvujen elpymisistä vanhoissa mutta terveissä kuusikoissa. Kuluja ei tule ja tukkikasvu on yli 90 % kasvusta. Metsän pitää tietysti olla terve ja elinvoimainen. Harvennuksen jälkeiset kirjanpainajariskit torjutaan pitämällä tuoreita pyyntipuukasoja ainakin yksi kevät metsässä tai sen tien varressa.
Kuiduttava teollisuus ei pidä kiertoajan jatkamisesta, koska kantohinta nousee ja kuidun osuus pienenee. Metsänomistajan pitää kuunnella kuitenkin järjen ääntä eikä teollisuuden ostomiehiä.
”Uudistamisläpimitat ovat kasvaneet Etelä-Suomessa ja pienentyneet Pohjois-Suomessa.”
Pohjois-Suomessa tai ainakin Lapissa taitaa olla pääasiassa valtion metsiä. Olisikin kiinnostavaa nähdä statistiikkaa päätehakkuuläpimitasta valtion mailla verrattuna yksityisiin.
”Vuodesta 2022 laskua tuli kuitenkin parikymmentä senttiä.” Pitäisi kai lukea että ”0,24 senttimetriä” (24,51-24,27 = 0,24 cm). Jos luvut olisivat euroja, niin sitten tuo kyllä olisi oikein.
Ovat metsät kasvaneet harsintakaudelta. Meidän metsissä oli hakkuu vuonna 1933. Kaadettiin keskimäärin 20 tukkipuuta hehtaarilta Pituus oli 4,8 m ja latvaläpimitta yleensä 6 tuumaa, muutama 7-tuumainen joukossa, Pystyyn jäi samanlaisia 11,6 puuta/ha.