Metsänkulotukset ovat jokavuotinen toimenpide valtion monikäyttömetsissä ja suojelualueilla. Kulotuksia tehdään myös metsäpalovaroitusten aikana, mikä saattaa herättää ihmisissä hämmennystä.

”Poltto edellyttää maaston riittävää kuivumista, minkä vuoksi kulotukset tehdään kesän lämpimän jakson aikana eri puolilla maata. Kulotusalan koko, rajaus ja polttoajankohta suunnitellaan niin, että se pystytään hallitsemaan kuivallakin säällä”, kertoo metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen.

Kulotuksista ilmoitetaan aina ennakolta pelastuslaitokselle. Kulotuksen aloituksesta ilmoitetaan myös hätäkeskukseen turhien hälytysten välttämiseksi.

Kulottajilla on käytössään sammutuskalusto ja muuta tarpeellista välineistöä. Aluetta vartioidaan palon leviämisen varalta ja myös jälkivartioinnista huolehditaan varsinaisen kulotuksen jälkeen, kunnes pystytään varmistumaan, ettei alue enää syty uudestaan.

Kulotuksia tehdään ensi sijassa luonnonhoidollisin perustein, mutta kulotus edistää myös metsänhoidon tarpeita. Säästöpuuryhmiä voidaan polttaa myös ilman ympäröivän alueen kulottamista. Hakkuualueelle jätettävillä säästöpuilla varmistetaan, että lahopuuta syntyy riittävästi myös tulevissa metsikön kehitysvaiheissa.

Kulotuksilla ja säästöpuuryhmien poltoilla tuotetaan palanutta puuta sitä tarvitseville eliölajeille. Suuri osa näistä lajeista on lentäviä selkärangattomia, jotka ovat aktiivisia toukokuusta elokuuhun. Suojelualueiden polttoja sekä monikäyttömetsien säästöpuuryhmien polttoja vuorottelemalla voidaan tuottaa tasaisesti palanutta puuta.

Metsähallituksen talouskäytössä olevissa monikäyttömetsissä tulen käytön tavoite luonnonhoidossa on tänä vuonna 450 hehtaaria koko maassa. Näistä 250 hehtaaria on Lapissa, 130 hehtaaria Pohjanmaa-Kainuun alueella ja 70 hehtaaria Etelä-Suomessa.

Alkukesän kuivien säiden ansiosta tavoitteesta on valtakunnallisesti saavutettu jo puolet. Polttoja tehdään sääolojen sallimissa puitteissa alkusyksyyn asti.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.