Metsähallitus on seurannut pohjoista karhupopulaatiota vuodesta 2007 lähtien karva- ja ulostenäytteiden geneettisellä analyysillä Pasivik-Inari-alueella. Viimeisin näytteenkeruu paljasti alueelta 22 eri karhuyksilöä, joista kymmenen oli uusia aiempiin tutkimuksiin verrattuna.

Karhukannan seurantaa vaikeuttaa pitkää talviunta nukkuvan karhun lumijälkien puuttuminen. Aiemmin kannan arviointi perustui yksittäisiin havaintoihin, riistakamerakuviin, haaskojen ja ulostenäytteiden seurantaan sekä metsästystulokseen.

Osana Suomen, Norjan ja Venäjän välistä luonnonsuojeluyhteistyötä Pasivik-Inari Trilateral Park –suojelualuetta otettiin vuonna 2007 käyttöön systemaattisempi menetelmä, jossa karhujen karvoja kerätään karvapyydyksillä.

”Karhuja tutkitaan joka neljäs vuosi, jotta saisimme ajantasaista tietoa Pasvik-Inari-alueella asuvan karhupopulaation yksilöiden minimimäärästä ja tietäisimme enemmän karhujen liikkeistä alueella”, kertoo karhuseurannasta Metsähallituksen Luontopalveluissa vastannut Sari Magga tiedotteessa.

Norjassa tunnistettiin 11 ja Suomessa 13 eri karhuyksilöä. Suomen karhuista kuuden tiedot löytyivät jo karhutietokannasta. Vastaavat luvut viisi vuotta sitten olivat Norjassa 14 ja Suomessa kaksikymmentä karhua.

Edellisiä tutkimusvuosia pienenpään karhuhavaintomäärään saattoi vaikuttaa esimerkiksi hajusyöttien heikkous.

Kaksi karhua rekisteröitiin kesän aikana sekä Norjassa ja Suomessa eli luonto ei tunne valtioiden rajoja.

Näytteet kerätään piikkilangoin ympäröidyillä nyhtöasemilla, joihin karhut houkutellaan hajusyötillä. Syöttiä tutkimaan tulevasta karhusta jää karvanäyte piikkilankaan, ja DNA:sta tunnistetaan kahuyksilö.

Vuodesta 2022 Pasivik-Inari-yhteistyötä on tehty vain Suomen ja Norjan kesken.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.