Kymmenen vuoden määräaikaiseen suojeluun tarkoitettuja ympäristötukia alettiin viime vuonna jakaa osana metka-tukijärjestelmää.

Metkan käyttöönottoon liittyy tiettyjä rakenteellisia ongelmia, joiden takia luonnonhoidon tuki ei ole niin kannustavaa kuin se voisi parhaimmillaan olla, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta.

Tuen määrä nimittäin vähenee, jos tuen hakija saa luonnonhoitokohteelta tuloja.

”Jos metsänomistaja haluaa ennallistaa suon, siltä poistetaan puut. Mutta puukauppatulo vähentää metsänomistajan saamaa tukea”, Raatikainen toteaa.

”Jos metsänomistaja on luopumassa kohteen metsätalouskäytöstä, hän kuitenkin tarvitsee ne viimeisetkin puukauppatulot itselleen.”

Tuplakorvaus puustosta

Sama ongelma ei koske metsäänsä pysyvästi suojelevia, vaan ongelmat ovat oikeastaan päinvastaisia. Ympäristöneuvos Esa Pynnönen ympäristöministeriöstä puhuu puutulokysymyksestä.

Koska pysyvästä suojelusta maksettavat korvaukset perustuvat puuston määrään ja odotettavissa olevaan hakkuuarvoon, metsänomistaja voi teoriassa saada korvauksen samoista puista kahteen kertaan.

Näin voi käydä, jos yksityiseltä luonnonsuojelualueelta poistetaan puuta.

Ennallistamisasetus todennäköisesti lisää ennallistamisia myös yksityismailla. Vaikka kohteet useimmiten kehittyvät kohti parempaa ekologista tilaa itsekseen, joskus ennallistamisen edellytyksenä on puiden poistaminen.

”Yleisen oikeustajun kannalta ei olisi asiallista, että puustosta maksettaisiin ensin korvaus ja että sitä sen jälkeen myytäisiin”, Pynnönen sanoo.

”Lainsäädäntöön ei ole vielä löydetty viisastenkiveä, mutta käytännössä ennallistamisen edellytyksenä olevat hakkuut pitäisi tehdä jo ennen suojelupäätöstä.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.