Majavien rakentamilla padoilla on monenlaisia vaikutuksia ilmastoon. Patoaltaat sekä sitovat että vapauttavat hiiltä, ja eri arvioiden mukaan majavalammikot ovat joko hiilinieluja tai hiililähteitä.

Majavien tekemät padot nostavat veden pintaa, jolloin vesi pääsee liuottamaan maalta orgaanista hiiltä. Patoaltaista hiiltä karkaa ilmakehään. Osa siitä myös vajoaa pohjaan, päätyy kasvien käyttöön tai valuu veden mukana alajuoksulle.

”Majavien määrän lisääntymisellä on siis ilmastollisia vaikutuksia, sillä vedenpinnan nousu vaikuttaa majavien patoaltaiden, veden ja ilman rajapinnan sekä vesialuetta lähinnä olevan maakaistaleen hiilitaseeseen”, sanoo yliopistonlehtori Petri Nummi Helsingin yliopistosta.

Majava-altaat ja majavien synnyttämät niityt voivat sitoa jopa 470 000 tonnia hiiltä vuodessa, tai ne voivat vapauttaa 820 000 tonnia vuositasolla.

Majavat metsästettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Arvioiden mukaan Euroopassa oli ennen metsästyksen alkamista kymmenen miljoonaa majavaa, joista vain noin tuhat selviytyi pienissä, eristyneissä populaatioissa eri puolilla mannerta.

Suomessakin majava oli runsaslukuinen. Se oli täällä vuosituhannet yleisintä munaissuomalaisten riistaa, ennen kuin se 1800-luvun loppupuolella metsästettiin sukupuuttoon.

”On ilmeistä, ettei nykyihmisellä ole itse asiassa käsitystä ’luonnontilaisista’ lampi- ja puroekosysteemeistä, sillä kaikki tutkimus on aloitettu vasta majavien poiston jälkeen”, Petri Nummi toteaa.

Majavien määrä on vähitellen kasvanut, ja viisi vuotta sitten niitä arvioitiin olevan Euroopassa vähintään miljoona yksilöä. Näistä suurin osa on alkuperäistä euroopanmajavaa, mutta esimerkiksi Suomen nykyinen majavakanta on peräisin 1930-luvun lopulla tehdyistä amerikan- ja euroopanmajavan siirtoistutuksista.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.