Maanmittauslaitos on mukana Ferox-tutkimushankkeessa, jossa laaditaan karttoja marjapaikoista. Tietoa kerätään autonomisilla drooneilla, kansallisesta laserkeilausaineistosta, paikkatietoaineistoista sekä kuvapohjaisista konenäkömenetelmistä.

Kerätyn datan perusteella laaditaan tekoälymalleja, joiden avulla arvioidaan parhaat marjapaikat.

Droonien lisäksi mustikkasatoja on tutkittu keräämällä puhelimen kameralla kuvia ja laskemalla marjojen määrä niistä automaattisesti. Apuna on laskentaa varten kehitetty syväoppiva sovellus, joka tunnistaa valokuvista varvussa kasvavat marjat. Kuvien keräämisessä tutkijoita ovat auttaneet paikalliset suunnistusseurat.

Tänä kesänä kenttätöitä on tehty erityisesti Nuuksion alueella. Aineistojen perusteella mustikkapaikat on luokiteltu neljään kategoriaan, joista kaikista satoisimpia on arviolta vain alle prosentti Suomen marjapaikoista.

“Keskitymme erityisesti näiden kaikista parhaiden, satoisimpien paikkojen löytämiseen. Niillä on suuri arvo marjastajille, eikä niitä ole kovin helppo löytää itse, ellei ole syvällisempää harrastuneisuutta mustikoiden keräämiseen”, kertoo Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen professori Juha Hyyppä tiedotteessa.

Luonnonmarjoilla on sekä kansanterveydellistä että taloudellista arvoa. Marjastaminen on hyvää ulkoilua ja luonnonmarjat ovat terveellistä ravintoa. Kaikkien ulottuvilla ei kuitenkaan ole sitä hyväksi tiedettyä marjamaastoa mökin naapurissa, vaan marjaan pitää lähteä kauemmas.

Luotettavat marjakartat voivat innostaa marjastamaan ja auttaa hyvien paikkojen löytämisessä.

“Toistaiseksi olemme tutkineet mustikan kasvupaikkoja, mutta tulemme kartoittamaan myös puolukka- ja lakkasatoja eri puolilla Suomea. Erityisesti harvakseltaan kasvavien ja toisaalta arvokkaiden lakkojen löytämisessä tarkka tieto marjojen sijainnista voisi säästää merkittävästi marjastajan aikaa ja rahaa”, Hyyppä kertoo.

Hanketta rahoittaa Euroopan Unionin Horizon 2020-puiteohjelma.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.