EU:n jäsenmaat, komissio ja parlamentti ovat päässeet alustavaan sopuun Lulucf-asetuksesta eli siitä, miten hiilinielut ja metsien ja maankäytöstä aiheutuvat päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka.

Iso asia neuvotteluissa oli metsien laskentasäännöt. Neuvotteluissa sovittiin, että kukin jäsenmaa asettaa itse hoidetun metsämaan vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Vertailutason kriteerinä on metsien hiilensidontakyvyn ylläpito ja vahvistaminen pitkällä aikajänteellä, se ei siis pohjaudu aikaisempaan metsien käyttöön.

”Vertailutason hakemisessa historian painoarvo väheni. Puun käyttöä voidaan kasvattaa maltillisesti niin, että pitkällä aikavälillä hiilinielu säilyy”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen arvioi.

Vertailutaso asetetaan vuoteen 2019 mennessä. Sen on oltava hyvin perusteltu, mihin Suomi kattavien metsätietojensa perusteella hyvin pystyy, sillä komissio ja muut jäsenmaat voivat sitä kommentoida.

Epävarmuus vähenee

Tiilikaisen mukaan lulucf-asetus on sellainen, että Suomi on myös tulevaisuudessa hyvä paikka investoida kestävään metsä- ja biotalouteen.

”Tämä antaa varmuutta siitä, että Suomessa voi ja kannattaa puun käyttöön investoida.”

Metsistä saatavaa laskennallista nieluhyötyä rajoitetaan perusvuoden päästöihin sidotulla kattoluvulla. Suomi sai hyvin metsäisenä maana kuitenkin erillisjouston (enintään 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia), jonka avulla se voi tarvittaessa kompensoida maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä.

Myös pitkäkestoisten puutuotteiden merkitys vahvistui. Ne otetaan jatkossa aiempaa vahvemmin hiilinielujen laskennassa huomioon.

Asetus hyväksytään ensi viikolla pysyvien edustajien komiteassa Brysselissä.

Lisätty Tiilikaisen kommentit ja maininta pitkäkestoisista puutuotteista. (15.12.)

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.