Suomi ei ole hiilineutraali vuonna 2035, ellei maa- ja metsätalouden toimintatapojen muuteta, Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksessä arvioidaan. Luken mukaan tukijärjestelmiä on uudistettava niin, että ilmastotavoitteet ovat nykyistä suuremmalla painoarvolla mukana ohjauksessa.
Esimerkiksi metsätalouden nykyisessä tukijärjestelmässä kemerassa taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki suosii avohakkuisiin perustuvaa kasvatustapaa. Se ei kuitenkaan kannusta tarpeeksi lehtisekapuuston jättämiseen rehevillä mailla.
”Riittävä lehtipuusto toimii lämpenevän ilmaston oloissa riskinhallinnan keinona varsinkin kuusikoissa. Lisäksi se edistää luonnon monimuotoisuutta”, sanoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta.
Hän muistuttaa, että lehtipuuston osuuden lisääminen on ollut metsänhoidon keskeinen tavoite jo yli 30 vuotta. Tulokset ovat kuitenkin jääneet osin vaatimattomiksi.
Ilmastovaikutusten kannalta on myös tärkeää, miten metsätalouden tuet ohjaavat ojitettujen suometsien käsittelyä ja käyttöä.
”Kannustimia tarvitaan jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtymiseen rehevillä turvemailla, koska sillä on nykytiedon perusteella saavutettavissa merkittäviä ilmasto- ja vesistöhyötyjä”, Viitala sanoo.
Hänen mukaansa metsätalouden tukijärjestelmää voisi kehittää nykyistä monipuolisemmaksi ottamalla käyttöön uudentyyppisiä tulosperusteisia tukia ja kannustinpalkkioita ilmasto- ja ympäristöhyötyjen tuottamiseksi.
”Tulosperusteisuus antaisi mahdollisuuden kohdentaa toimia sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimpia. Euroopan komission tuore luonnos metsätalouden valtiontukien suuntaviivoiksi rahoituskaudelle 2023‒2029 avaa ensimmäistä kertaa tällaisia tukimahdollisuuksia. Suomen metsäluonnon, metsätalouden ja metsäteollisuuden edun mukaista olisi tarttua näihin”, Viitala sanoo.
Luken raportti Tehokkaat ohjauskeinot maa- ja metsätalouden ilmastovaikutusten edistämiseksi löytyy verkosta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mitenkähän ne lehtipuut siellä kuusten alla kasvat?
Lehtipuuosuudet ovat jo kovassa kasvussa. Hyvin harva enää suosii täysin koivutonta metsää paitsi hyvin karuilla maapohjilla.
Jatkuvan kasvatuksen suosiminen rehevillä turvemailla ilmeisesti perustuu vedenpinnan nousuun ja sen haittavaikutuksiin avohakkuun jälkeen. Ongelma voidaan hoitaa myös kunnostusojituksella. Vesistöjä voidaan suojella erilaisin kiintoainetta virtaavasta vedestä poistavin menetelmin ja siihen asiaan kaivattaisiin lisää Luken tutkimusta.
”…Suomi ei ole hiilineutraali vuonna 2035, ellei maa- ja metsätalouden toimintatapojen muuteta..”
Onko todella niin, että hiilijahti on yksin maa-ja metsätalouden kontolla ja mitään ei olisi tehty??!!
SSAB on ilmoittanut suurista positiivisista muutoksista asian suhteen. Missä muut luuraavat?
Mikä virstanpylväs se v.-35 on , kun vaatimukset vain kiristyy sen jälkeen metsänsän suojelun osalta . Hiilitase huononee, jos uudistuksista ei huolehita kunnolla, kun puun kasvu heikkenee.
Lehtipuun lisääminen on järkevää myös hiilitaseen nopean parantamisen näkökulmasta katsottuna. Siis sen esteitä on vähennettävä. Suojatut kasvupaikat kustannettava yht. riistanhoitovaroista koivikoille ja/tai hirvieläimiä vähennettävä .
N. 25 % taimikossa lehtipuuta on sekametsän määritelmä nykyään. Siihen ei päästä ainakaan jk:sta lisäämällä.