Metsien talouskäyttö ja liito-oravan suojelu ovat yhdistelmä, johon liittyy paljon jännitteitä. Niitä on purettu Metsähallituksen johtamassa hankkeessa, jossa on tuotu alan toimijoita yhteisen suunnittelupöydän ääreen.
Yhteissuunnittelussa olivat mukana Metsähallitus, Suomen metsäkeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, MTK ja useita ely-keskuksia.
Tuloksena on syntynyt muun muassa kymmeniä metsäsuunnitelmia, jotka toimivat eri tavoitteiden yhteensovittamisen malleina.
“Valtion mailta mukana oli yhdeksän kohdetta. Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat tekivät maastoinventoinnit, jonka jälkeen Metsähallituksen metsäasiantuntijat tekivät suunnitelmaluonnokset puunkorjuusta kohteilla. Sitten luonnokset kävivät läpi useita kommenttikierroksia ja niitä muokattiin palautteen perusteella”, kertoo projektipäällikkö Eija Hurme Metsähallituksen luontopalveluista.
Valtion mailla kohteet sijaitsivat talouskäytössä olevissa talousmetsissä pääosin Kainuussa ja Koillismaalla. Yksityismailta oli mukana 28 kohdetta ympäri liito-oravan levinneisyysaluetta
“Väärinkäsitykset ja erimielisyydet vähenevät, kun jaksamme esittää kysymyksiä ja avata omaan työhön liittyviä asioita. Joskus oli vaikeaa löytää keinot liito-oravan ja maanomistajan muiden tavoitteiden yhdistämiseksi, mutta kumppanit jaksoivat upeasti olla mukana”, Hurme kuvailee.
Liito-orava-Life-hanke järjestää maksuttoman seminaarin “Liito-oravan turvaaminen talousmetsissä” museokeskus Vapriikissa Tampereella keskiviikkona 7. helmikuuta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tiedetään, että liito-oravat menestyvät liikenneväylien ja asutuksen tuntumassa. Esimerkkinä vaikka Helsingin keskuspuisto ja monet muut esiintymät Helsingissä, Etelä-Espoo tai Jyväskylän yliopiston kampus. Siis tällaisia pitäisi rakentaa, vähän kärjistäen, lisää, jotta liito-oravat menestyisivät.
Metsissä liito-oravia uhkaavat monet vaarat kuten pöllöt, kanahaukat ja näädät. On tavatonta resurssien tuhlausta puuhastella metsissä ja miettiä millaisia reittejä liito-oravat kuljeksivat ja missä ne haluavat asua, koska ne pian saattavat kulkea jonkun pedon ruoansulatuksen läpi.
Minua hämmästyttää kuinka esimerkiksi pitkän metsänhoitajakoulutuksen saaneella henkilöllä ei ole tärkeämpää tehtävää kuin etsiä luonnosta eläimen papanoita. Siinä on kyllä yhteiskunnan uhraama koulutuspanos mennyt todella hukkaan.
L:iito-oravia ei uhkaa mikään sukupuuttoon kuoleminen. Tästä pitävät liikenneväylien ja asutuksen tuntumassa olevat elinvoimaiset populaatiot huolen. Metsissäkin ne menestyvät, jos saavat olla pedoilta rauhassa.
Jos liito-oravia halutaan lisää, niin viisain keino olisi poistaa nykyinen täysin älytön suojelustatus. Silloin moni metsänomistaja uskaltautuisi asentamaan sopiviin paikkoihin pönttöjä, jotka tarjoaisivat suojaa poikasille petoja vastaan. Nythän liito-oravat saattavat pesiä myös vanhoissa orasvanpesissä, jossa ovat näädälle helppoa ruokaa.