Männikön laatuharvennus 10–12 metrin pituudessa tuo parhaan tukkisadon, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus osoittaa. Se myös parantaa tukkien laatua ja lisää metsänkasvatuksen kannattavuutta alaharvennukseen ja viivästettyyn ensiharvennukseen verrattuna.

Tutkimuksessa vertailtiin ala-, ylä- ja laatuharvennusta sekä 10 vuotta myöhemmin tehtyä myöhästynyttä ensiharvennusta vuonna 1987 perustetulla männiköllä. Kaikki tukkien katkontaan ja laatuun vaikuttavat ominaisuudet mitattiin puiden ollessa 55 vuoden ikäisiä.

”Koko kiertoaikana laatuharvennus tuotti eniten tukkia ja viivästetty harvennus eniten kuitupuuta”, kertoo Luken tutkija Pentti Niemistö.

Ainespuun kokonaistuotos oli suurin viivästetyssä harvennuksessa. Laatuharvennuksella tuotettujen tukkien keskimääräinen laatu oli taas muita parempi ja tukkipuun tuotos 14 prosenttia suurempi kuin muissa käsittelyissä.

Koska tutkimus perustuu vain yhteen koemetsikköön, on sen tuloksia yleistettävä varovasti, tutkimuksessa todetaan.

Älä lankea viivästettyyn

Tutkija perää metsänomistajilta kärsivällisyyttä metsänhoidossa. Viivästettyä ensiharvennusta – joka tässä tutkimuksessa tehtiin 15 metrin pituusvaiheessa, jolloin vain suurimmat puut olivat riittävän elinvoimaisia kasvatettaviksi – kannattaa välttää.

”Vaikka puunostajille mieluinen viivästetty ensiharvennus tuottaa lyhyellä tähtäimellä hyvin tuloa myös metsänomistajalle, ei siihen kannata langeta, koska hento-oksaiset laatupuut jäävät oksikkaiden päävaltapuiden varjoon. Sen sijaan aikainen laatuharvennus palkitsee aikanaan runsaalla ja laadukkaalla tukkisadolla”, Niemistö neuvoo.

Laatuharvennus tehdään suoria ja hento-oksaisia puita suosien. Pienten puiden ja huonorunkoisten lisäksi poistetaan rohkeasti hyväkasvuisia, mutta oksikkaita päävaltapuita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.