Kuinka huomioida pölyttäjät talousmetsissä? – Uusi opas kertoo

Pölyttäjien auttaminen ei vaadi suuria toimenpiteitä, mutta on tärkeää talousmetsien luonnon monimuotoisuudelle.

Nokkosperhoset ovat omalta osaltaan mukana pölytystalkoissa suomalaisissa metsissä. (Kuvaaja: Sara Turunen)
Nokkosperhoset ovat omalta osaltaan mukana pölytystalkoissa suomalaisissa metsissä. (Kuvaaja: Sara Turunen)

Pölyttäjät ovat välttämättömiä niin maataloudelle, ekosysteemeille kuin luonnon monimuotoisuudelle. Pölyttäjien määrän romahtaminen onkin viime vuosina huolestuttanut ympäri maailmaa.

Suomessa pölyttäjille ovat tärkeitä myös erilaiset metsäympäristöt, jotka peittävät valtaosan maastamme.

Ilmainen Pölyttäjien huomioiminen talousmetsien käsittelyssä -opas kokoaa valikoiman käytännön toimenpiteitä, joiden avulla metsänomistajat ja metsäammattilaiset voivat parantaa pölyttäjien elinolosuhteita talousmetsissä ja samalla edistää luonnon monimuotoisuutta.

”Pölyttäjien auttaminen ei vaadi uusia tai suuria toimenpiteitä vaan sitä, että keskitytään oikeissa paikoissa oikeisiin asioihin. Esimerkiksi säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi kannattaa valita raitaa, pihlajaa, haapaa ja jalopuita, jotka tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja myöhemmin lahopuuna pesimäpaikkoja”, listaa hankkeen projektipäällikkö Sara Turunen Tapiosta.

Suomen metsissä pölytystä tekevät pääosin mesipistiäiset, kukkakärpäset sekä yö- ja päiväperhoset. Metsämarjojen sato on riippuvainen hyönteispölytyksestä. Mustikan tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, puolukan puolestaan kimalaiset ja maamehiläiset. Kukkakärpäset taas ovat keskeisiä lakan pölyttämisessä.

”Pölyttäjistä kannattaa pitää huolta, sillä muuten marjastaja joutuu palaamaan tyhjän sangon kanssa. Väljät ja valoisat reunavyöhykkeet niin metsäteiden, hakkuiden kuin peltojenkin reunamilla ovat pölyttäjille mieleen”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.

Pääosa pölyttäjistä on vahvasti lämpöhakuisia. Ne viihtyvät siksi kuivissa ja valoisissa pienympäristöissä. Poikkeuksiakin on: esimerkiksi kukkakärpäset viihtyvät ja lisääntyvät kosteikoissa, soilla ja märällä lahopuulla.

Suomessa metsäautoteitä on noin 130 000 kilometriä. Jos tien varsien molemmin puolin olisi aina kaksi metriä avointa piennarta, tämä tekisi noin 50 000 hehtaaria pölyttäjävyöhykettä. Tienvarret kannattaakin niittää säännöllisesti – mutta vasta syyskesällä.

Oppaan julkaissut Tapio on Metsälehden kustantaja.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Kuvat