Kuhmossa tammikuussa näivetystauti CWD:een kuolleen hirven taudin muotoa tutkitaan parhaillaan, Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kerrotaan. Tarkoituksena on selvittää, kantoiko hirvi taudin helposti leviävää muotoa vai tautikantaa, joka ei tartu sairastuneesta eläimestä toiseen.

Taudin tyypityksessä menee useita kuukausia, arvioi Eviran tutkimusprofessori Antti Oksanen.

Vuoden alusta taudin esiintymistä on seurattu tehostetusti Suomen lisäksi viidessä muussa EU-maassa. Syynä on Norjassa parin vuoden sisällä tunturipeuroista, hirvistä ja saksanhirvestä löytyneet näivetystautitapaukset.

Näivetystaudin leviämisen estämiseksi Norjassa jouduttiin ampumaan kokonainen kahdentuhannen tunturipeuran tokka, ja samalla estettiin muiden hirvieläinten liikkuminen alueella. Tutkimuksissa todettiin tunturipeurojen sairastaneen taudin nopeasti leviävää ja eläimestä toiseen tarttuvaa muotoa.

Sen sijaan Norjassa näivetystautiin kuolleiden kolmessa hirvessä ja saksanhirvessä tavatun taudin tarttuvuus tunnetaan erittäin huonosti, mutta ainakaan se ei ole erittäin tarttuvaksi tunnettua tunturipeurojen tautimuotoa.

”Norjalaiselle hirven taudille vaikuttaa tyypilliseltä, että sitä ainakin toistaiseksi on tavattu ainoastaan vanhoilla eläimillä, vähintään 13-vuotiailla. Kuhmosta kuolleena löydetty hirvi oli 15-vuotias lehmä, hyvin samanoloinen kuin ne norjalaiset hirvitapaukset”, Oksanen sanoo.

Hirvieläinten näivetystauti kuuluu prionitauteihin, ja se on sukua naudan BSE-taudille (ns. hullun lehmän tauti). Tauti johtaa poikkeuksetta eläimen kuolemaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.