Junnikkala Stora Ensolle nyt, Pölkky itävaltalaiselle Pfeiferille 2023, Luvian Saha niinikään itävaltalaiselle HS Timber Groupille 2022, Vapon sahat itävaltalaiselle Binderholzille 2016.

Kaikki sahat ovat isoja. Myydyistä sahoista pienimmänkin eli Luvian Sahan liikevaihto oli viimeisellä tilikaudella 95 miljoonan euroa. Pölkyn liikevaihto oli 182 miljoonaa, Binderholzin 147 miljoonaa ja Junnikkalan 116 miljoonaa ilman uutta Oulun-sahaakin.

Myytyjä sahoja isompia, yksityisiä sahoja ovat enää Keitele Group ja molempien Kopra-veljesten sahayhtiöt Versowood ja Westas.

Junnikkala, Pölkky ja Luvian Saha ovat kaikki perheyrityksiä. Junnikkala ja Pölkky rakennettiin tyhjästä 1960-luvulta alkaen. Luvian Sahan historia on samansuuntainen, mutta pohjana oli vanhan saha osto.

Erinäisistä perheiden sisäisistä jännitteistä on huhuttu, mutta mikäpä suku olisi jännitteetön. Sukuperinnön myyminen tuskin on tuskatonta sekään, tunnetasolla.

Toimittajana tiedän, että kun sahamiehelle soittaa, niin saa kuulla hammastenkiristystä epäreilusta kilpailusta, että integraatit piilottavat sahatoimintojen kannattavuuden ja pitävät keinotekoisesti tukinhintaa korkealla kuitupuun hankinnan vuoksi.

Ehkäpä siinä on pohjaa, vähäistä enemmänkin. Koronasuhdanteessa sahayhtiöt tekivät huipputulosta, mutta näköpiirissä on taas kituuttamista aikahorisonttiin saakka. Puunmyyjän kannalta Junnikkala-kauppa ei ole dramaattinen, mutta ei se kuitenkaan kilpailua lisää.

Buddenbrookmaiselta ajatukselta ei voi välttyä, että yrityksillä on elinkaarensa. Seuraavat sukupolvet haluavat jotain muuta kuin perustajasukupolvi. Muutakin kuin kuraisia kenttiä ja parakkimaisia toimistoja.

Useilla muilla teollisuudenaloilla perustajasuvut ovat luopuneet ja jatkavat Capital-nimisinä omaisuudenhallintayhtiöinä, valomainos Esplanadilla. Sahasuvuilla on hurjasti osaamista ja on sääli, jos sen annetaan haihtua.

Lue myös: Stora Enso ostaa Junnikkalan, turvaa Oulun kartonkitehtaan puunsaantia

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.