Metsälehden kyselyn mukaan metsänhoitoyhdistysten toimistoissa mietitään tällä hetkellä eniten kemeratukien jäädytystä ja epätasaisesti jakautuvaa kuitupuun kauppaa. Myös metsänomistajien ikääntyminen, sukupolvenvaihdokset, kuolinpesien määrä ja tilakoon pirstoutuminen mietityttävät yhdistysten toiminnanjohtajia.

Metsälehti kysyi 76 metsänhoitoyhdistykseltä, mitkä ovat yhdistysten suurimmat haasteet ja toisaalta isoimmat ilonaiheet tällä hetkellä. Kyselyyn vastasi 54 yhdistyksen toiminnanjohtajaa eri puolilta Suomea.

Yhdistyksissä iloitaan metsänomistajien, myös uusien, aktiivisuudesta, metsänomistajien luottamuksesta yhdistystoimintaan ja metsäpalveluiden käytön lisääntymisestä, kun metsänomistajat ikääntyvät ja yhä useampi metsänomistaja asuu etäällä metsätilastaan. Toisaalta metsänomistajien etääntyminen metsästään on myös huolenaihe.

Yhdistyslain muutos poisti viime vuonna pakollisen metsänhoitoyhdistysmaksun. Noin 77 prosenttia metsänomistajista maksaa edelleen jäsenmaksua.

Vaikka yhdistykset selvisivät yhdistyslakimuutoksesta pääsääntöisesti hyvin, talous ja metsänomistajajäsenten pysyvyys ovat edelleen huolenaiheita. Kilpailun kiristyminen ja osaavan metsänhoitotyövoiman saatavuus voivat myös muuttaa kyselyn mukaan yhdistysten toimintaa.

Alla kyselyyn vastanneiden toiminnanjohtajien vastauksia.

Aiheesta lisää myös tänään torstaina ilmestyvässä painetussa Metsälehdessä.

METSÄLEHTI

Ongelmia

Ikääntyminen

– Metsänomistajat ikääntyvät ja tilat pienenevät. Metsällä ei ole enää metsänomistajille niin suurta taloudellista merkitystä. Toisaalta osa hoitaa metsiään tehokkaasti.

– Kaikki vastaavat jäsenkunnan vanheneminen, mutta jos sukupolvenvaihdokset eivät helpotu, se on luontaista kehitystä.

– Metsäomistajien ikärakenne on ongelma, eläkeläisillä ei ole varaa eikä toisaalta kuntoakaan hoitaa metsiään.

– Metsänomistajat ikääntyvät ja aktiivisuus puukauppoihin vähentyy.

– Mikäli sukupolvenvaihdoksia tehtäisiin yli yhden sukupolven, nuoret ja innokkaat metsänomistajat pääsisivät puikkoihin. Heillä on vielä rahantarvetta (esim. auto ja asunto) ja he usein mieltävät metsän omaisuutena, jota tulee hoitaa, eivätkä ikuisena pankkina, kuten ikääntyneempi sukupolvi voi ajatella.

Kuolinpesät ja perikunnat, sukupolvenvaihdokset ja tilakoon pienentyminen

– Nyt on liikaa perikuntia, jos omistusjärjestelyitä ei saada virkiämään niin perikuntien asioiden hoito vaikeutuu entisestään. Passiivisten maanomistajien määrä näyttäisi vähenevän. Aktiivisella neuvonnalla saadaan aikaan paljon kummassakin asiassa.

– Suurin ongelma ovat jakamattomat perikunnat ja niiden halvaantunut päätöksenteko.

– Kuolinpesät pitäisi saada purettua riittävän nopeasti, muuten tila voi jäädä ”hiljaiseksi tilaksi”.

– Metsätilojen edelleen pirstoutuminen ja sitä kautta metsien taloudellisen merkityksen pieneneminen yksittäiselle metsänomistalle.

– Sukupolvenvaihdokset venyvät liian pitkälle ja aivan liian usein tilat jäävät perikunnan haltuun.

– Metsäpalstat pirstoutuvat.

– Liian myöhään tapahtuvat sukupolvenvaihdokset

– Kohta on kuolinpesiä, jotka ovat täynnä kuolinpesiä ja metsät jäävät kaiken metsätalouden ulkopuolelle.

Metsänomistajien etääntyminen metsästä

– Passiiviset metsänomistajat unohtavat tilansa ja metsiä jää hoitamatta.

– Metsänomistajien metsäsuhde on katoamassa metsänomistajarakenteen muuttuessa.

– Metsänomistajat herkempiä mainoksille ja bonuksille. Ei pitkäjänteistä omistajuutta.

– Tee se itse -miehet katoavat lopullisesti. Osa porukasta ei näe, että metsätalous olisi kannattavaa.

– Metsänomistajilla menee eri metsäorganisaatiot aivan sekaisin, eli ei hahmoteta kuka on missäkin roolissa.

– Ne jotka eivät ole tai alkaneet jäseniksi, leimaa usein tunnukset: metsät heikkolaatuisia, vajaatuottoisia ja hoitorästejä paljon. Halu ja kiinnostus metsänhoitoon vähäistä.

– Metsänomistajat ovat entistä vieraantuneempia metsistään. Siksi he uskovat esimerkiksi Metsäkeskuksen lähettämiä kirjeitä. Laserkeilauksessa on ollut merkittäviä ongelmia ja näin on satoja nuoriakin kasvatusmetsäkuvioita esitettu päätehakattavaksi. Hirveä tappiohan noille ymmärtämättömille tulee, kun puusto hakataan sileäksi parhaassa arvokasvuvaiheessa.

– Vaikka yhä useampi osaa käyttää sähköistä viestintää, muutamalla napinpainalluksella voi tehdä itselleen suurimmat tappiot, kun myy vääriä kohteita väärään aikaan väärille ostajille.

– Jos puun hintakehitys etenkin kuitupuun osalta jatkaa samaa rataa, yhä useammelle metsänomistajalle taloudelliset arvot pienenevät ja muut vahvistuvat.

Ilonaiheita

– Positiivista luottamus yhditystoimintaan. Kiinnostuneita maaseudun asioista vaikka ovatkin kaupunkilaisia.

– Metsänomistajan aktiivisuus riippuu yhdityksen aktiivisuudesta, vaikutuksemme metsäomaisuuden hoitoon on erittäin merkittävä.

– Etämetsänomistajat ovat sekä haaste että myös mahdollisuus. Palveluita tarvitaan, kun muualla asutaan, toisaalta sidokset metsään katoavat.

– Positiivista on uusien metsänomistajien aktiivisuus.

– Vanhenevat ja kaupungeissa asuvat metsänomistajat tarvitsevat tulevaisuudessa entistä enemmän palveluja.

– Metsänhoitoyhditysten liiketoiminnan laajeneminen. Sitä kautta saadaan todellista kilpailua puumarkkinoille. Metsänomistajien tieto/taitotason nouseminen.

– Tehdasinvestointien myötä tuleva puun kysynnän paraneminen, joka lisää tarjontaa ja metsänhoitotöiden volyymeja.

– Kaikista omistajaryhmistä löytyy aktiivisia metsätalouden harjoittajia

– Jäsenten metsäpinta-ala kasvaa

– Hyvästä palvelusta ollaan valmiita maksamaan, jos metsätalous koetaan kannattavaksi.

– Helpotuksena tulee suurten metsänomistajien tilakoon kasvaminen ja aktiivinen maanhankinta.

– Sukupolvenvaihdosten kautta tulee uusia ja innokkaitakin metsänomistajia, jotka luottavat yhdistykseen. He haluavat yleensä palvelun ”avaimet käteen”- periaatteella ja antavat siis työt yleensä yhdityksen tehtäviksi.

– Metsätiloja tulee myyntiin ja niitä ostavat kiinnostuneet ihmiset, jotka hoitavat ja hyödyntävät metsiä.

– Yhdistyksien palveluja käyttävät aktiivit, joita on n. 75% metsänomistajakaartista. He ylläpitävät käytännössä nykyistä metsänhoitoyhdistystoimintaa.

– Yhä useammat osaavat käyttää sähköistä viestintää.

– Seutukunnalla asuvat metsänomistajat käyttävät jatkossakin metsänhoitoyhdistyksen palveluja. Niiden metsänomistajien ”sieluista” käydään kovempaa kisaa, jotka pelkästään omistavat metsät toiminta-alueella.

– Metsien taloudellinen hyödyntäminen on ymmärretty aiempaa paremmin. Kun vain muistetaan kestävät periaatteet.

– Metsänhoitoyhdistykseen luotetaan ja edunvalvonta tiedostetaan yhä enemmän.

Palvelut, kemera ja työvoima

– Tarjota palveluita myös ojituksiin, tientekoon ja kiinteistövälitykseen.

– Työssä jaksaminen. Töitä meillä näyttää piisaavan vaikka kuinka, mutta puun hinnat ja yksityismetsätalouden tuotto laajemminkin pakottavat tuottamaan palvelut halvalla. Henkilöstö joka tasolla joutuu pirun koville. Ilmaispalveluiden eli neuvonnan ja tiedotuksen tarve kasvaa.

– Liiketalouden kannattavuus, koska kilpailu metsänhoitotöissä ja puunkorjuussa on kovaa.

– Puuston kasvun täysimääräinen hyödyntäminen ja saaminen markkinoille, kemerarahoituksen jatkuminen ja kotimaisen metsurityövoiman säilyminen.

– Metsureissa työvoiman saatavuus ja riittävyys, metsänhoitotöiden koneellistaminen ja metsäpalveluissa sähköisten jakelukanavien luominen.

– Pärjätä kilpailussa metsäteollisuuden ”ilmaispalveluja” vastaan.

– Korkean palvelutason säilyttäminen kiihtyvässä työtahdissa.

– Hyvän metsänhoidon tason ylläpitäminen ailahtelevan kemerapolitiikan vuoksi.

– Osaavan työvoiman saanti taimikonhoitoon. Kustannukset nousee puunhinta ei.

– Pystyä selvittämään metsänomistajille alati vaihtuvien kemerasäännösten sekamelska. Metsien käsittelyssä meinaa mopo keulia kun Metsähallitus ja muutamat sijoitusyhtiöt hakkaavat metsiään luokattomilla periaatteilla.

Puukauppa ja edunvalvonta

– Puumarkkinoiden toimivuus ja eri toimijoiden välinen hyvä yhteistyö on lähtökohta kaikelle muullekin toiminnalle.

– Metsänomistajien edunvalvonta, uuden sukupolven metsänomistajien kiinni saaminen ja ainespuun sekä energiapuun huimasti kasvaviin tarpeisiin vastaaminen.

– Suurin haaste on löytää harvennusmetsien kuitupuulle ostajat.

– Kilpailun kiristyminen ja puukaupan takkuaminen ja sitä kautta talous eli laivan pitäminen pinnalla.

– Puukaupassa mukana pysyminen (korjuupalvelu/pystykauppa), perinteisten töiden (muokkaus, istutus, nuoren metsän hoito) säilyminen, jäsenistön pysyminen.

– Puukauppapalveluiden markkinaosuuden säilyttäminen.

– Pohjoisessa puun kysyntä ja hinta niin huono, ettei hoitoa nähdä ilman tukia järkeväksi ja hakkuutkin voivat mietityttää. Jos puukauppatulo on palkkaan nähden pieni, jätetään metsä mieluummin koskematta. Tämä kaikki heijastuu yhdistyksen tulovirtaan ja kannattavuuteen.

– Suuri ongelma on puukaupan siirtyminen nettiin, jota MTK:kin valitettavasti edistää. Siinä metsänomistajat erehtyvät tuijottamaan vain puun nimellishintoja, katkonnasta kun suurin osa ei ymmärrä mitään. Takkiin tulee, että roikuu ja integraatit saavat halpaa kuitua.

– Puumarkkinoihin ja puun hintaan liittyvä haaste: Säilyttää puukaupassa riittävän suurena kilpailutetun puun osuus, joka on kaikkien metsänomistajien yhteinen etu puun hinnan muodostuksessa.

– Pienen yhdistyksen ongelmana on, riittävätkö resurssit hoitaa metsänomistajien palvelutarpeet ja vaatiiko yhdityslaki jossain vaiheessa liiketoiminnan eriyttämistä yhtiöittämisen kautta.

– Puulle pitää luoda lisää järkevää käyttöä, ettei markkinoita tasapainoteta puutavaralajien minimiläpimittoja alentamalla ja hintaa laskemalla.

– Puun kysynnän ja käyttömäärien on määrällisesti lisäännyttävä.

Muuta

– Suurimmat haasteet tuntuvat nyt ylitetyn kun mhy-lakimuutos ei aiheuttanutkaan katastrofia.

– Uskon aseman vain vahvistuvan yhdityksen sijainnista johtuen.

– Uudistamisen kemeratuen loppuminen. Näin vajaatuottoiset metsät jäävät ”suojelualueiksi”, koska niitä ei kannata uudistaa.

– Sama kuin ennenkin: Metsänomistajien etujen valvominen. Kartellifirmat yrittävät lobata ihmisiä kovasti sopimusasiakkaikseen. Ymmärtämättömät siihen lankaan menevätkin, kun värikkäissä asiakaslehdissä ”luottamuksellista” asiakassuhdetta tarpeeksi hehkuttavat samalla, kun käyvät kartellikäräjiä metsänomistajia vastaan.

– Ylläpitää metsätalouden kannattavuutta ja estää puun realihintatason jatkuva lasku. Metsänomistajien myynti-into on laimentunut jatkuvassa ylitarjontatilanteessa ja siitä johtuvassa puun halpuuttamisessa. Hakkuumäärät on saatava nousemaan.

-Jäsenpito ja uudet metsänomistajat

– Toiminnan kannattavuus. Taustalla kemerapoukkoilusta aiheutuva katkos lähinnä raivaussahatöissä ja energiapuukaupan kysynnän romahtaminen. Yhdistys toimii pienin marginaalein, voitto kun ei ole tavoitteena.

– Tiedotuksellinen haaste: Saada kaikki metsänomistajat tiedostamaan, että metsäorganisaatioista ainoastaan metsänhoitoyhdistys on metsänomistajien puolella, tekee työtä ja tuottaa palveluja metsänomistajien edun näkökulmasta ilman muita intressejä.

– Taoudellinen tasapaino sekä MTK-järjestön hiominen vahvaksi kokonaisuudeksi.

– Vastaaminen metsänomistajien muuttuviin palvelutarpeisiin ja sähköisten palveluiden kehittäminen.

– Onko metsäammattikoulutus ja siitä hankitut taidot turhia, kun eurot siintää vain sijoittajien silmissä. Ei hyvältä näytä.

– Saada lisää jäseniä, pitää vanhat jäsenet

– Selvitä jatkuvasti lisääntyvistä järjestö ym. maksuista, ne kun ovat rakenteeltaan suuria metsänhoitoyhdistyksiä varten räätälöityjä.

– Talouden tasapainotus ja jäsenpito. Korjuupalvelun organisointi on ratkaisevassa asemassa.

– Kaikki edunvalvontatyö ei ole näkyvää. Oman puukaupan kilpailuttaminen on konkreettisin edunvalvonnan muoto.

– Nuoret metsänomistajat käyttävät paljon nettipalveluja , eivätkä suinkaan metsänhoitoyhdistyksen vaan puunostajien palveluja. Tästä kehityksestä on otettava opiksi ja parannettava toimintaa tällä saralla.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.