Suomen metsäkeskus tarkasti viime vuonna maastossa 1 800 taimikon varhaishoidon tai nuoren metsän hoidon kemeratukikohdetta. Yhteensä tarkastettua pinta-alaa kertyi runsaat 9 000 hehtaaria.

Kohteita valittiin tarkastukseen sekä otannalla että harkinnan perusteella.

Tulosten mukaan työnjäljessä on vielä kehitettävää. Otannalla valittujen varhaishoitokohteiden pinta-alasta 86 prosenttia täytti vaatimukset, mikä on 8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisvuonna. Harkintatarkastuksissa kemeraehdot täytti 73 prosenttia pinta-alasta, mikä on 4 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna.

Nuoren metsän hoidossa tilanne oli hieman heikompi: otantatarkastuksissa 74 prosenttia täytti tukiehdot (78 prosenttia vuonna 2017) ja harkintaan perustuvissa tarkastuksissa vain 56 prosenttia (64 prosenttia vuonna 2017).

Tuloksissa oli selviä maakunnittaisia eroja. Otantatarkastusten perusteella varhaishoito oli laadukkainta Etelä-Savossa, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Heikointa työn jälki oli Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Lapissa.

Liian tiheää

Yleisin syy tuen epäämiseen oli liian tiheäksi jäänyt puusto sekä varhaisperkauksessa että nuoren metsän hoidossa. Hakemuksia hylättiin myös, kun tarkastuksessa huomattiin, ettei ilmoitettuja töitä ollutkaan tehty. Nuoren metsän hoidossa ilmoitettujen, mutta tekemättömien töiden määrä oli huolestuttavan suuri, Metsäkeskuksesta korostetaan.

Osalla ylitiheiksi arvioiduilla harvennuskohteilla tehtiin tarkastuksen pohjalta korjaavia töitä. Korjausten jälkeen kemeratuki voitiin vielä myöntää.

”Vaikka kemeratuen rahoitusehdot eivät aina täyttyisikään, voi työn lopputulos olla siitä huolimatta metsänhoidollisesti hyvä”, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen Suomen metsäkeskuksesta.

Tarkemmat tulokset löytyvät Metsäkeskuksen sivuilta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.