Hakkuutähteiden ja kantojen korjaaminen hakkuualoilta moninkertaistaa kaliumin poistuman, ilmenee Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta.
Kaliumin puutetta esiintyy yleisimmin paksuturpeisilla turvemailla. Puutoksen riski kasvaa merkittävästi ensimmäisen ojituksen jälkeisen puusukupolven hakkuun jälkeen. Tällöin kaliumia voi poistua niin paljon, että metsänkasvatuksen edellytykset vaarantuvat.
Luonnonvarakeskus selvitti kaliumhävikkiä kenttäkokeissa, joissa hakkuumenetelminä olivat runkopuuhakkuu sekä kokopuukorjuu, jossa runkopuun lisäksi korjattiin hakkuutähteet ja osalta koealoista myös kannot.
Kaliumia poistui kokopuukorjuussa jopa sata kiloa hehtaarilta. Määrä on kolminkertainen runkopuukorjuuseen verrattuna.
”Poistuma oli erittäin suuri, vaikka kolmannes hakkuutähteistä jäikin metsään. Paksuturpeisilla kasvupaikoilla juuristokerroksen koko kaliumvarasto voi olla alle sata kiloa hehtaarilla”, toteaa johtava tutkija Mika Nieminen Lukesta.
Myös turpeesta huuhtoutuu kaliumia. Kalium ei vaikuta vesistöjen vedenlaatuun, mutta kaliumin riittävyyteen huuhtoumalla on merkitystä.
”Karuilta kasvupaikoilta huuhtoutuu noin kilo kaliumia hehtaarilta vuodessa, reheviltä kasvupaikoilta huuhtouma on kaksinkertainen”, kertoo tutkija Sakari Sarkkola.
Paksuturpeisissa kuusikoissa riski kaliumin loppumiselle on jopa isompi kuin männiköissä, koska suhteellisesti suurempi osa kaliumista on sitoutunut puustoon, ja turpeesta kaliumia huuhtoutuu enemmän.
Vanhastaan tiedetään, että kaliumia on vähän sellaisilla paksuturpeisilla kasvupaikoilla, jotka olivat ennen ojitusta puuttomia tai hyvin harvapuustoisia.
”Uutta on se, että riskikohteita on myös jo ennen ojitusta runsaspuustoisten korpikuusikoiden joukossa. Näitä on aina pidetty parhaimpina kasvupaikkoina”, Sarkkola ja Nieminen korostavat.
Ilman lannoitusta kaliumvarat saattavat ehtyä viimeistään silloin, kun päätehakkuun jälkeen aletaan kasvattaa seuraavaa puusukupolvea. Tuhkalannoitus on hyvä vaihtoehto.
Jos kasvupaikkaa joudutaan lannoittamaan useita kertoja, ei metsänkasvatuksen jatkaminen välttämättä päätehakkuun jälkeen enää kannata.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Lannoituskustannus on kieltämättä korkea jos aina lisätään myös fosforia. Läheskään aina se ei kuitenkaan ole tarpeen. Nykyään puhutaan vain tuhkalannoituksesta niinkuin se olisi ainoa vaihtoehto. Vanhat Tapion taskukirjatkin tuntevat kaliumlannoituksen joka tehdään noin 30 vuotta peruslannoituksen (PK) jälkeen ja huom! vain jos siihen on tarvetta.
Tämä lannoitustarpeen määrittely taitaakin olla isoin ongelma. Harva ammattilainenkaan tunnistaa kaliumin puutosoireet. Jos suo on aikanaan saanut fosforia, niin vain erittäin harvoin sitä tarvitsee lisätä vaikka kaliumista voi olla ankarakin puute.
Omatoiminen boorilannoitus on todella edullista, mutta omatoiminen kaliumlannoitus tulee hyvänä kakkosena. Kaliumsuolan (kaliumpitoisuus 50%) päivän hinta näyttää olevan luokkaa 410€/tn. Tonnilla lannoittaa 5-7 hehtaaria ja kaliumia tulee 70-100kg/ha. Hehtaarille tulee levittää 150-200kg kaliumsuolaa joten lannoitekustannus on luokkaa 65 – 90 euroa. Jos puusto on arvokasvuvaiheessa, niin investointi on mielestäni pieni. Ja työmäärä kohtuullinen vaikka käsin levittäisi.