Lahopuun monipuolisuus on tärkeää lahottajasienten monimuotoisuudelle, Panu Kuntun tuoreessa väitöskirjassa todetaan. Väitöskirjan mukaan sienten kasvupaikoiksi tarvitaan kaikenlaista lahopuuta – esimerkiksi järeitä ja ohuita maapuita, keloja sekä eripuulajeja.
Tutkimuksessa keskityttiin kääväkkäisiin. Niiden esiintyminen ei ollut suoraan yhteydessä lahopuutyyppien yleisyyteen, vaan tärkeimpiä kasvupaikkoja olivat kaatuneet rungot sekä jonkin verran lahonnut puuaines.
Tutkituista puulajeista tervaleppä osoittautui merkittäväksi isäntäpuuksi. Siltä löytyi 138 eri lajia, joista 27 kasvoi ainoastaan tervalepällä. Harvalukuinen puulajikin voi siis ylläpitää korkeaa monimuotoisuutta ja erikoistuneita sieniyhteisöjä.
Tutkimusalueena oli Saaristomeren kansallispuisto ja sen lähialueet. Tutkimuksessa löytyi yhteensä 331 kääväkäslajia: mukana oli kahdeksan Suomelle uutta lajia, 30 täällä hyvin harvinaista lajia ja seitsemän tieteelle kuvaamatonta lajia.
Metsätieteen alaan kuuluva väitös tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa ensi viikon perjantaina.
METSÄLEHTI
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
