Sopiiko jatkuva kasvatus kuusikoihin? Muun muassa tähän kysymykseen etsittiin vastausta WWF:n, Stora Enson ja Silva ry:n eilen torstaina järjestämässä metsien jatkuvan kasvatuksen seminaarissa.
Tilaisuudessa puhuneen Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Sauli Valkosen mukaan on mahdollista, että eri-ikäiskuusikko uudistuu luontaisesti, mutta varmuutta siitä ei ole.
”Menetelmää ei voi tyrmätä sillä perusteella, että uudistuminen ei toimisi”, hän linjaa.
Valkosen esittelemien tutkimustulosten perusteella eri-ikäiskuusikoihin syntyy runsaasti taimia, mutta suuri osa niistä kuolee. Taimikot ovat myös aukkoisia ja taimettuminen ryhmittäistä. Lisäksi taimet kasvavat hitaasti: 1,3 metrin saavuttaminen vie keskimäärin 40–60 vuotta.
Useampi tutkimus antaa Valkosen mukaan kuitenkin viitteitä siitä, että eri-ikäiskuusikkoon syntyvistä taimista muodostuu riittävästi alikasvosta. Taimettumisen ja alikasvoksen säilymisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, että taimien kehitystä edistetään hakkuilla ja että taimia ei tuhota puunkorjuussa.
Hakkuutapa kohteen mukaan
Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala totesi puheenvuorossaan, ettei tekisi valintaa jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden välillä. Hänen mielestään ei ole tarpeen edes tietää, onko kyseessä jatkuva kasvatus vai tasaikäismetsätalous, kunhan toimitaan sen mukaan, mikä missäkin tilanteessa on järkevintä.
Tässä Pukkalan lanseeraamassa niin sanotussa vapaan tyylin metsätaloudessa hakkuutapoja on kolme: harvennus, avohakkuu ja ylispuiden poisto. Optimaalinen hakkuutapa on hänen mukaansa – tukkipuun ja kuitupuun suuresta hintaerosta johtuen – yleensä yläharvennus.
”Olennaista on poistaa hakkuukypsiä puita ja jättää kasvamaan puita, joissa on hyvä suhteellinen arvokasvu.”
Jos puuntuotos jää jatkuvassa kasvatuksessa tasaikäismetsätaloutta huonommaksi, on se Pukkalan mukaan toteutettu huonosti: metsä on hakattu liian harvaksi, parhaan kasvuvaiheen puita on jätetty liian vähän tai jatkuva kasvatus on aloitettu liian varttuneesta metsiköstä.
Lisääntyykö monimuotoisuus?
Helsingin yliopiston metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen käsitteli puheenvuorossaan jatkuvan kasvatuksen vaikutusta talousmetsien ekologiseen kestävyyteen.
Kuuluvaisen mukaan se tiedetään, että metsikkötasolla jatkuva kasvatus muun muassa lisää latvuston kerroksellisuutta ja avoimuutta, tuo vaihtelua mikroilmastoon ja edesauttaa maaperän eliöyhteisöjen jatkuvuutta. Aluetasolla menetelmä puolestaan parantaa metsämaiseman kytkeytyneisyyttä ja luo puskurivyöhykkeitä.
Näiden tekijöiden vaikutusta metsien monimuotoisuuteen ei Kuuluvaisen mukaan kuitenkaan vielä tiedetä. Hänen mukaansa jatkuva kasvatus tuo metsiin uuden elinympäristötyypin, joka joiltain osin voi muistuttaa vanhoja luonnonmetsiä. Se, millaisia ekologisia vaikutuksia jatkuvalla kasvatuksella on ja millaisia vaikutuksia eri tilanteissa voidaan tavoitella, on kuitenkin vielä epäselvää.
Kuuluvainen muistuttaakin, että rakenteellinen vaihtelu ja riittävän säästöpuuston jättäminen on tärkeää myös jatkuvassa kasvatuksessa.
Kasvunvaraa riittää
Stora Enson ostopäällikkö Jarmo Tuovinen arvioi tilaisuudessa, että jatkuvan kasvatuksen leimikoiden osuus voisi olla noin kymmenen prosenttia ison metsäyhtiön puunhankinnasta. Käytännön puukauppa-ammattilaisen näkökulmasta jatkuvan kasvatuksen osuus voi siis hyvin kasvaa nykyisestä muutamasta prosentista, mutta ei mitenkään järisyttävän suureksi ainakaan alkuun.
”Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa on mahdollisuuksia etenkin turvemailla, rantakaava-alueilla, kaupunkien virkistysmetsissä ja saarihakkuissa.”
Jatkuvan kasvatuksen hakkuut tulee tehdä talvella alikasvoksen ja taimien säästämiseksi, mikä on Tuovisen mukaan haastavaa puunhankkijalle. Etenkin kuusikuitupuu pitää saada tuoreena tehtaille, joten talvihakkuiden määrän nousu on puunostajan näkökulmasta ongelmallista. Lisäksi Tuovinen toivoo lisää käytännön tietoa jatkuvan kasvatuksen taimettumisesta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
