Jäkälää tarjottiin 1800-luvulla sinnikkäästi suomalaisten ruokavalioon, kertoo Turun yliopiston historiantutkijoiden selvitys. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu.

Tutkijat kävivät digitaalisin menetelmin läpi koko sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa ennen vuotta 1920.

”Oppineet alkoivat 1800-luvun alussa pitää kansalle tuttua pettuleipää huonona vaihtoehtona ja kannattaa jäkälän käyttöä katovuosien ravintona”, kertoo dosentti Petri Paju.

Tunnettu jäkälän markkinoija oli Kalevalan luojana tunnettu Elias Lönnrot, joka oli myös lääkäri ja varhainen lehtimies. Hänen jäkälätekstiään vuodelta 1857 toistettiin lehdissä pisimpään, yli 60 vuoden aikana. Lönnrot kokosi myös opaskirjan Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruuaksi (1857).

”Hyvistä neuvoista huolimatta kansa pysyi penseänä jäkälälle. Sitä käytettiin paikoin huonoina vuosina, mutta nälkävuosina saatu huono maine oli tiukassa. Paremmin jäkälä menestyi rehun aineksena eli karjan hätäruokana”, Paju kertoo.

Viimeinen erityinen jäkälävuosi oli 1917, jolloin monessa maassa kärsittiin ruokapulaa ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumousten vuoksi. Vielä toisen maailmansodan aikana jäkäläreseptit pääsivät esille kokoomateoksessa luonnon ruoka-aineista.

Tutkimus toteutettiin Suomen Akatemian Digitaalisten ihmistieteiden ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa. Sen tuloksia esitellään uusimmassa Ennen ja nyt -lehden numerossa 2/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.