Suuri haaste talousmetsien ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden yhteensovittamisessa on sopivan hakkuutason löytäminen, professori Jyri Seppälä arvioi. Hän puhui tänään keskiviikkona Helsingin yliopistolla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa mukana oli tiedepaneelien puheenjohtajat.
”Iso haaste on, että löydetään uusi hakkuutaso. Ja miten se välitetään päätöksentekijöille siinä muodossa, että saadaan jokin ratkaisu”, Seppälä sanoi.
Samalla linjalla oli luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. Hänen mukaansa suurin haaste on metsien kestämätön ja liian suuri käyttö.
Metsäbiotalouspaneelin puheenjohtaja Antti Asikainen kaipasi konsteja ilmasto-, monimuotoisuus ja taloustavoitteiden toimivaan yhdistämiseen.
”Pitää keksiä toimivat keinot. Nyt poliitikoilla on tavoitteita, mutta ei oikein keinoja. Meidän tehtävä on keksiä keinot”, Asikainen arvioi.
Miten ennallistamisasetus toteutetaan?
Luontopaneelin Kotiaho asettaa toiveensa ennallistamisasetukseen. Asetuksen mukaan EU-maiden on vuoteen 2030 mennessä tehtävä ennallistamistoimia vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista. Huonokuntoisista luontotyypeistä on ennallistettava vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
”Kun tämä saavutetaan, luonto voi aika hyvin”, Kotiaho totesi.
Hän kuitenkin pohti, aiotaanko ennallistamisasetuksen henkeä oikeasti myös toteuttaa.
”Se on kiinni meidän päätöksentekijöistämme. Mutta ensin pitäisi tehdä suunnitelma, jolla aikuisten oikeasti saavutetaan tavoitteet. Sitten poliittisten päättäjien on tehtävä päätöksiä.”
Kotiaho kertoi, että Luontopaneelissa on käynnistetty selvitys ennallistamisasetuksen hyödyistä. Selvityksen pitäisi valmistua syksyllä.
Asikaisen mukaan tärkeätä olisi, että ennallistaminen olisi tehokasta.
”Rahaa kyllä tuonne luontoon voidaan työntää, mutta tärkeätä olisi ennallistaa vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.”
Myös parhaillaan valmistelussa olevasta Metso-ohjelmasta voi olla hyötyä.
”Asetetaan ohjelman tavoitteet niin, että kun nämä tavoitteet saavutetaan, luontokato on Suomesta päättynyt”, Kotiaho sanoi.
Se tarkoittaa isoa hehtaarimäärää, Kotiaho myönsi.
”Riittävä määrä voisi olla 30 prosenttia suojeluun jokaisessa maakunnassa ja luontotyypissä. Sitten jokainen hallitus päättää, rahoittaako se ohjelmaa vai eikö.”
Kotiaho peräänkuulutti myös haitan aiheuttaja maksaa -periaatteen tarpeellisuutta.
”Esimerkiksi lahopuun säästäminen korjuussa: jos puunkorjaaja joutuisi maksamaan siitä, että lahopuuta on viety korjuussa liikaa, niin sen jälkeen ei varmasti korjaa liikaa lahopuuta”, Kotiaho totesi.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Teoreettinen viisastelu puun kasvatuksen ympärillä välillä huvittaa ja välillä harmittaa.
Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta: Se on hoitaa jatkuvasti paremmaksi valtapuiden kavuedellytyksiä metsässä huolellisen taimikon perustamisen jälkeen.
Jos kasvu-, valo- ja juuristotila on hyvä, pohjavesi riittävän alhaalla, maannos on hoidettu eläväksi, ravinnevinoutumat korjattu ja puujajisuhteet ovat maatyypille sopivat, metsähän kasvaa nykylämmöillä nopeasti.
Jatkuvassa hoidossa on oltava kasvavan puuston latvuksen kasvutilan laajentaminen, että kyetään ylläpitämään vihreän latvuksen optimaalinen pituus kasvatusmetsissäkin eli ko, ku 50 % ja mä 40 % rungon pituudesta.
Valitettavasti tämä toteutuu harvoin heikosti harvennetuissa metsissämme. Puut riukuuntuvat ja heikkevevät kilpailua, lahoa, hyönteisiä, tauteja ja tuulta vastaan.
Jokaisella kuviolla vain tulee tehdä ajallaan hyvän hoidon toimenpiteet.
Näin toimien metsämme voisivat tuottaa puuta lähes kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna eli 200 milj. m3 = 200 milj tn, joka on viisinkertainen hiilimäärä vuosipäästöihimme verraten.