Luonnonvarakeskus (Luke) on kokeillut männyn luontaisen uudistamisen onnistumista erikokoisissa pienaukoissa Pohjois-Suomessa Rovaniemellä. Aiemmin tutkimuksissa on todettu kuusikoihin tehtyjen pienaukkojen taimettuvan hyvin, mutta männikköihin tehtyjen pienaukkojen taimettumisesta ei ole ollut tutkittua tietoa.

Koetta varten hakattiin 54 halkaisijaltaan 20, 40 ja 80 metrin kokoista pienaukkoa kuiviin tai kuivahkoihin metsiin. Osassa koealoja maanpinta muokattiin kevyesti.

Taimettumistulokset olivat hyviä. Männyn taimia oli syntynyt aukoille runsaasti, keskimäärin 22 000 kappaletta hehtaarille, eli jopa nelinkertaisesti se, mikä on metsänhoidon suositusten tavoitetiheys kylvötaimikossa. Taimikon tiheys tosin pieneni siirryttäessä reunametsästä aukon keskelle: viiden metrin päässä reunasta taimia oli noin 21 000 kappaletta hehtaarilla, mutta 40 metrin päässä enää noin 14 000 kappaletta hehtaarilla.

Seuraavaksi tutkitaan reunametsien vaikutusta

Maanmuokkaus vaikutti taimettumiseen merkittävästi. Jos maaperää ei ollut käsitelty ja sitä peitti koskematon sammal, puolet taimikoealoista oli taimettomia. Kun kivennäismaata paljastettiin 15–20 prosenttia pinta-alasta, tyhjien koealojen osuus pieneni lähelle nollaa prosenttia. Tutkimuksen mukaan metsälain rajausta, eli 0,3 hehtaaria, suuremmatkin aukot taimettuvat Keski-Lapin oloissa kauttaaltaan, jos maanpintaa muokataan kevyesti.

”Koemetsiköiden pintakasvillisuus ei rehevöitynyt hakkuun jälkeen lainkaan ja laikutusjäljet ovat hyvässä taimettumiskunnossa. Taimettuminen tulee varmasti jatkumaan vielä useiden vuosien ajan”, toteaa Luken erikoistutkija Ville Hallikainen.

Koetta on tarkoitus vielä jatkaa. Seuraavaksi selvitetään taimien kuolleisuutta ja sitä, miten reunametsät taimien kasvuun vaikuttavat.

• Lisää aiheesta: Männyn luontainen uudistuminen pienaukkohakkuun jälkeen Lapissa. Acta Lapponica Fenniae 29:10-22.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.