Maakuntalehti Keskisuomalaisessa ja lukuisissa Keski-Suomen paikallislehdissä julkaistiin viime viikolla, juuri ennen hirvijahdin alkua, Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Leo Houhalan ja varapuheenjohtaja Reijo Vesterisen allekirjoittama vetoomus. Siinä toivottiin ”Malttia hirvien metsästykseen”, kuten vetoomus esimerkiksi Petäjävesi-lehdessä otsikoitiin.
Puuntuottajapuolella viesti tulkittiin ohjeeksi jättää osa myönnetyistä kaatoluvista käyttämättä. Tätä pidetään pöyristyttävänä tilanteessa, jossa metsän ympäröimille uudistussaloille ei missään päin maakuntaa voida istuttaa koivuja eikä yleensä edes mäntyjä.
Houhala on Keski-Suomen edustaja valtakunnallisessa riistaneuvostossa, Vesterinen eläkkeellä oleva Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.
Heidän mukaansa hirviä on tänä syksynä syytä kaataa vain kannan tuoton verran, mutta hirvikantoja ei pidä alentaa. Maakunnan susi- ja karhukantoja pidettiin samassa kirjoituksessa ongelmallisena.
MTK:n metsävaltuuskunnan johtaja Mikko Tiirola Petäjävedeltä hämmästelee linjanvetoa.
”Tässähän on selvä viesti, että älkää vaan ampuko hirviä”, Tiirola sanoo.
Hänen mukaansa Houhalan ja Vesterisen kirjoituksella ohitettiin heidän itsensä johtaman alueellisen riistaneuvoston linjaukset ja metsästysviranomaisten myöntämät kaatolupamäärät.
”Tietojeni mukaan tätä ei ole käsitelty alueellisessa riistaneuvostossa.”
Tiirola on huolissaan kirjoituksen vaikutuksesta hirvikannan säätelyyn.
”Esimerkiksi meillä Petäjävedellä kannan säätely on toiminut hyvin ja kanta on kehittynyt tasaisesti. Houhalan ja Vesterisen kirjoittelu vaarantaa tämän kehityksen. Kanta voi lisääntyä äkisti, jos hirviä nyt jätetään ampumatta.”
Riistahallintolain toimivuus syyniin
Tiirolan mukaan hirvipomojen omatoimiohjeistuksesta on viestitty maa- ja metsätalousministerille. Hänen mukaansa tämä kiirehtii MTK:n jo aiemmin vaatimaa metsästyslainsäädännön evaluointia, eli arviointia, kuinka lain tavoitteet ovat toteutuneet.
Riistahallinnon verkkosivulla riistaneuvostojen tehtävää kuvataan näin:
”Riistahallintolain mukaan riistaneuvostot lisäävät avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista valtakunnallisesti. Alueellista riistapolitiikkaa tukevat alueelliset riistaneuvostot.”
MTK:n mukaan riistaneuvostot eivät ole täyttäneet niille asetettuja tavoitteita. Enemmistön muodostavat metsästäjät sanelevat päätökset metsänomistajia kuulematta.
Erään metsänomistajavaikuttajan mukaan Houhalan ja Vesterisen kirjoittelu luo tilanteeseen siinä määrin lisää jännitettä, että metsästyslainsäädännön evaluointi on vihdoin pantava toimeksi.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Miten Planter muuttaisit hirvikannnan säätelyjärjestelmää?”
Itse järjestelmää en ehkä muuttaisi mitenkään, vaan järjestelmään syötettävää tietoa ja järjestelmää pyörittäviä henkilöitä.
1. Järjestelmään syötettäväksi hirvimääräksi, joiden perusteella luvat myönnetään, pitäisi saada oikeammat määrät. Virhe on systemaattinen ja samaa luokkaa joka vuosi, joten sopivalle <1 korjaukertoimella päästäisiin lähemmäs.
2. Alueellisten riistaneuvostojen toimintatavat pitäisi käydä läpi ja vaihtaa ne jäsenet, jotka ovat sorkkineet järjestelmää, eivätkä ole käyttäytyneet siten kuin uuteen järjestelmään siirryttäessä sovittiin. Järjestelmä sinänsä on hyvä jos sen käyttäjät toimisivat niinkuin on sovittu. Järjestelmään kohdistui suuret toiveet, kun se kauniin lupauksin otettiin käyttöön. Paikallisesti kaikki joiden elämään hirvet merkittävästi vaikuttavat yhdessä sopivat tavoitetason johon pyritään.
Valtakunnallinen tavoitetaso oli luokkaa 76 000, kun järjestelmä otettiin käyttöön. Kolmessa vuodessa määrä ponkaisi 105 000:een, eli säätö lähti päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Parina viime vuotena määrä siitä laskenut ja lienee nyt jossain 90 000 paikkeilla. Samaan suuntaan pitäisi edelleen jatkaa. Nyt on kuitenkin alkanut panikointi ja järjestelmän sorkkiminen, vetoomus yhtenä osoituksena siitä. Määrää ytitetään saada nousuun, ennen kuin se edes on saavuttanut tavoitetasoa.
Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo Suomen riistakeskusta sekä riistakonsernia ja nimittää valtakunnallisen riistaneuvoston jäsenet sekä alueelliset riistaneuvostot.
Avaimet muutokseen ovat siis ministeriön ja viime kädessä ministerin käsissä. Metsäministeriksi pitää seuraavaan hallitukseen saada metsätalouden edustaja, ei hirvitalouden. Riistaneuvostoihin töpänneiden tilalle rehtejä ja rehellisiä metsästäjiä, niitä kyllä löytyy.