Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoinen kompensointi kasvattaa suosiotaan. Suomessa päästöjä on perinteisesti hyvitetty ulkomaisten kompensaatiopalveluiden avulla, mutta viime vuosina markkinoille on tullut myös kotimaisia palveluita.

Kotimaisten kompensaatiopalveluiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Maa- ja metsätalousministeriön alkuvuodesta teettämän selvityksen mukaan niin sanotulta maankäyttösektorilta löytyy ainakin 16 toimijaa.

”Suomessa valtaosa kompensaatiohankkeista koskee metsiä ja maataloutta”, sanoo ministeriön neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen.

Päästöjen kompensointi tarkoittaa sitä, että jossain aiheutettu ilmastohaitta kumotaan sitomalla tai vähentämällä vastaava määrä päästöjä jossain muualla. Päästöjen aiheuttaja voi esimerkiksi ostaa kompensaatiopalveluiden tuottajalta metsän tuhkalannoitusta, mikä lisää puuston kasvua ja siten hiilensidontaa.

Puutteita löytyy

Kotimaisten kompensaatiopalveluiden ongelmana pidetään sitä, että toiminnalta puuttuvat yhteiset pelisäännöt.

”Kotimaiset kompensaatiopalvelut eivät ole ulkopuolisen sertifioinnin piirissä, joten jokaisella palveluntarjoajalla on vapaat kädet valita, millaisia kompensaatiohankkeita lähtee tekemään. Tämä johtaa siihen, että käytännössä kaikkien palveluntarjoajien toiminnassa on enemmän tai vähemmän puutteita”, arvioi Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.

Myös päästökompensaatioiden kaksoislaskenta herättää närää. Kaksoislaskenta tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Suomessa yksityishenkilön tai yrityksen rahoittama kompensaatiotoimi lasketaan mukaan myös Suomen valtion ilmastotavoitteisiin.

”Kuluttajat eivät välttämättä ymmärrä tukevansa valtioiden ilmastotavoitteita”, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) apulaisprofessori Aleksi Lehtonen.

Kaksoislaskenta koskee erityisesti kotimaisia maankäyttösektorin kompensaatiohankkeita. Leipolan mukaan kaksoislaskenta estää suomalaisia yrityksiä käyttämästä kotimaisia palveluita, sillä monet yritykset haluavat välttää kaksoislaskentaa ja edellyttävät sertifiointia.

Apua rekisteristä

Ympäristöministeriön kesällä julkaiseman selvityksen mukaan kaksoislaskentaa voisi välttää kompensaatiopalveluiden tuottajille suunnatulla vapaaehtoisella rekisterillä.

Selvityksessä ehdotettiin myös, että valtionhallinto tuottaisi oppaan kompensaation hyvistä käytännöistä ja kriteereistä. Sellainen on ympäristöministeriön erityisasiantuntijan Hanne Siikavirran mukaan suunnitteilla.

Lukessa taas valmistellaan parhaillaan verkkosivustoa, jonka avulla kompensaatiopalveluiden ostajat voivat arvioida ja vertailla eri kompensaatiotapoja.

”Markkinapohjaisen toiminnan edellytys on vertailtavuus. Myös kompensaatiopalveluiden tuottajien mielestä on vaikeaa, jos palveluita ei osata vertailla”, toteaa Luken tutkija Emmi Hilasvuori.

MTK:n energia-asiantuntija Anssi Kainulainen pitää niin sanottua lisäisyyttä tärkeämpänä kuin sitä, että kaksoislaskennasta päästään eroon. Lisäisyys tarkoittaa, että kompensaatio tuottaa sellaisia ilmastohyötyjä, jotka muuten jäisivät toteutumatta. Samoilla linjoilla on Torniainen.

”Laskettiin ilmastotoimet sitten yrityksen, valtion tai henkilön omaan taseeseen, se ei estä tekemästä ilmaston ja metsien kannalta hyödyllisiä toimia.”

Kovin tiukkaan sääntelyyn hiilimarkkina ei Kainulaisen mukaan ole vielä valmis.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.