Euroopan unionin ympäristöministerit hakevat yhteistä kantaa metsien hiilinieluista tänään Luxemburgissa. Suomen lähtökohta neuvotteluille on huono. Komission ja Euroopan parlamentin linjausten jälkeen kompromissia metsien käytölle on sorvattu puheenjohtajamaa Viron johdolla.

Viron esitys perustuu hakkuiden intensiteettiin vuosina 2000–2009. Hakkuiden suhde metsien kasvuun, siis hiilen sidontaan, pitäisi pysyä samalla tasolla. Tämä on Suomelle ongelmallinen esitys, koska metsien kasvu, hakkuumahdollisuudet ja puunjalostuskapasiteetti ovat lisääntyneet sen jälkeen voimakkaasti.

Esimerkiksi Ruotsin metsätaloutta Viron esitys ei vaaranna, koska Ruotsin hakkuut vuosina 2000–2009 olivat huomattavasti suuremmat suhteessa metsien kasvuun, joten länsinaapurissa metsävarojen hyödyntämistä voidaan jatkaa vähintään entiseen malliin.

Lohdutukseksi Viron ehdotus tarjoilee Suomelle kompensaationa noin 44 miljoonan hiilidioksiditonnin maksuttomia lisäpäästöoikeuksia vuosille 2020–30. Vuositasolla tämä merkitsee oikeutta lisätä hakkuita enintään 5 miljoonaa kuutiota vertailujaksolta.

Toistaiseksi on epäselvää, miten sallittujen hakkuiden taso laskettaisiin. Vuosien 2000–2009 vuotuiset markkinahakkuut olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna hakataan noin 63 miljoonaa kuutiota.

Kompensaatiotarjouksessaan Viro sijoitti Suomen kakkoskategoriaan. Ykkösryhmän maille, joihin Viron esityksen mukaisesti kuuluu muun muassa Viro, sallitaan huomattavasti suuremmat hiilikompensaatiot, eli hakkuiden lisäykset.

Ympäristöministerikokouksessa puhunut ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitti Suomen nostamista ykköskoriin, mikä mahdollistaisi hakkuiden lisäämisen kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Ministerineuvoston ennakoidaan saavan asian ratkaistua tänään, varmaa se ei kuitenkaan ole. Lopullinen ratkaisu metsien hiilinieluista haetaan kolmikantaneuvotteluissa, joissa mukana ovat EU-maiden pääministerit, komissio sekä europarlamentin edustajat.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.