Voiko metsien monimuotoisuutta ja hiilensidontaa lisätä saman suojeluohjelman avulla? Muun muassa tähän kysymykseen etsii vastausta Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston IBC-Carbon-hanke.
Helsingissä eilen käynnistyneillä Metsäpäivillä puhunut Helsingin yliopiston tutkija Anna-Kaisa Kosenius kertoi, että hankkeessa selvitetään, voisiko Metso-ohjelmaa uudistaa niin, että metsänomistajalle maksettu korvaus määräytyisi sekä metsäluonnon monimuotoisuuden että hiilensidonnan perusteella. Tämä vaikuttaisi Koseniuksen mukaan todennäköisesti kahdella tavalla kohteiden tarjontaan.
”Ensimmäinen on se, että kun korvaus monimuotoisuuden suojelusta kasvaa, kaikkien kohteiden tarjonta kasvaa. Toinen on se, että sellaisia kohteita tulisi enemmän tarjolle, joilla hiilivarastot kasvavat voimakkaasti eli joilla on nuorta puustoa”, hän sanoo.
Asiaan liittyy Koseniuksen mukaan vielä paljon avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on, ovatko monimuotoisuuden kannalta parhaat kohteet samoja kuin ne, jotka ovat parhaita hiilensidonnan kannalta.
Metsänomistajat kiinnostuneita
Hankkeen yhteydessä tehdyn metsänomistajakartoituksen perusteella kiinnostusta uudenlaiselle suojeluohjelmalle löytyy.
Kartoituksessa kysyttiin noin 400 yksityismetsänomistajalta, miten he suhtautuvat vapaaehtoiseen suojeluohjelmaan, jossa korvaus määräytyy monimuotoisuuden ja hiilensidonnan perusteella. Kartoitus käsitteli määräaikaista suojelua, ja metsänomistajille kerrottiin, että metsätalouden harjoittaminen ei olisi mahdollista suojelun aikana.
”Kiinnostusta löytyi eniten nuorilta metsänomistajilta. Heillä ei ole pelkoa, että he sitoisivat seuraavan omistajan kädet tekemällä tällaisen sopimuksen. Taustalla voivat tosin myös olla erot ympäristömyönteisyydessä”, Kosenius sanoo.
Kartoitukseen osallistuneet metsänomistajat ovat kiinnostuneempia voittoa tavoittelemattoman tahon järjestämästä suojeluohjelmasta kuin viranomaisten tai voittoa tavoittelevan tahon järjestämästä ohjelmasta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Yhtä hömppää. Jos jossain jätetään hakkaamatta, niin sama määrä puuta hakataan jossain muualla. Ei hiilen sidonta globaalisti lisäänny kiloakaan. Sen sijaan tuollainen puuhastelu lisää taas monenlaisia kokouksia ja turhaa toimintaa, joista syntyy rutkasti hiiltä ja kuluja, jotka voisi käyttää esimerkiksi metsittämiseen.
Jos hakkuista säästetään, niin metsäammattalaisten pitää muuttaa kaupunkeihin töihin, jotka kuluttavat paljon energiaa. Lisäksi heidän pitää jättää siellä maaseudulla olevat asuntonsa ja heidän lapsensa joutuvat jättämään koulunsa. Tilalle tarvitsee rakentaa uudet asunnot ja koulut. Eikö tämä aiheuta hiilipäästöjä?
Tämä ”hiilinielujen” kasvattaminen näin on todellista hölmöläisten peiton jatkamista ja pahimman laatuista viherpesua. Jos hiilinieluja halutaan kasvattaa, niin ainoa mahdollinen tapa on lisätä metsien kasvua. Siis mm kieltää metsienkasvulle tuhoisa jatkuva kasvatus kivennäismailla.