Energiateollisuus ja teknologiateollisuus voivat kysyä, miksei metsäteollisuus hoida omaa osuuttaan Suomen ilmasto- ja luontokatopolitiikassa, kysyy Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan.
Helsingin Sanomat viittaa toisaalta YK:n kansainvälisen luontokatokokouksen päätökseen suojella 30 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, toisaalta uutiseen, jonka mukaan Suomen maankäyttö on muuttunut hiilinielusta hiililähteeksi.
”Katse kääntyy metsäteollisuuteen. Ongelma on sen tontilla. Hallituksessa keskusta on puolustanut tiukasti omaisuudensuojaa eli sitä, ettei hakkuumääriin voida mitenkään puuttua. Käsitys siitä, etteivät hakkuumäärät kytkeytyisi muihin poliittisiin prosesseihin, on erikoinen.”
”Energia- ja teknologiateollisuus ovat tehneet osansa, mikä on vaatinut mittavia investointeja. Ne ovat vihreän siirtymän tiellä pitkällä niin, että ne pääsevät tavoitteisiinsa etujoukoissa.”
”Hakkuita on kiihdytetty ja sellutehtaisiin investoitu, kun sellulle on ollut maailmalla kysyntää. Se on tehty kestävän metsänhoidon kustannuksella. Samaan aikaan hallituksessa on ummistettu silmät turvepeltojen ongelmilta – ja linjalle on haettu selkänojaa Suomen huoltovarmuudesta”,
”Metsäteollisuudella on tietenkin jatkossakin tärkeä paikkansa Suomessa, varsinkin entistäkin jalostetummilla puupohjaisilla tuotteilla sekä hiiltä pitkään ja tehokkaasti sitovalla puurakentamisella”, lehti kirjoittaa lehden linjaa suuntaavassa pääkirjoituksessaan.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ilmaston suojelussa metsien hävittäminen globaalisti on merkityksellistä, mutta Suomen metsissä tärkeiden ja kasvua parantavien harvennus- ja uudistushakkuiden lopettamisella ei ole mitään tai jopa pikkuruinen negatiivinen vaikutus.
Ilmastokokousten paniikissa metsien hakkuu- ja hoitokiellot ovat pahasti ylikorostuneet.
On helpompaa osoittaa syyllinen toisen elinkeinotoiminnasta, kuin muuttaa omia kulutustottumuksia. Moniko kokousedustajista on lopettanut omat lomalentonsa?
Poliitikot eivät edes uskalla ehdottaa oikeasti hiilivapaata elintapaa mukavuuden haluisille ja muutosvastarintaisille ihmisille. Meillä olisi satoja eri keinoja vähentää hiilituhlaava elintapaamme, mutta kaikkien vaikutusvaltaisten maiden, yhtiöiden ja poliitikkojen pitäisi olla aktiivisesti muutoksen takana. Nykyiset ja suunnitellut toimet maailmassa ovat merkityksetöntä näpertelyä.
Vihreä siirtymä voisi hyvin toteutettuna olla valtava toivon ja talousmahdollisuuksien tuoja.
Puu on tehokas hiilen sitoja. Siksi hävitettyjä (n. 30 milj. km2) metsiä pitäisi maapallolle istuttaa eli ennallistaa kiireesti uudestaan (ainakin 15 milj. km2) ja olemassa olevien metsien kasvua lisätä aktiivisella kasvutekijöiden parantamisella eli hoidolla.
Suomen metsät voisimme hyvällä hoidolla panna kasvamaan jopa tuplasti eli sitomaan puustoon ja maahan luokkaa 90 milj. tn nykyistä enemmän hiiltä/v.
Monissa osissa maapalloa, mm. keski-Euroopassa suurin osa metsistä on jo taantunut hiilineutraaleiksi (tilastot kertovat ja sen myös näkee), eli niistä ei ole enää hyötyä ilmakehälle.
En pidä realistisena, että heikko tietoisuus ja jämähtäneet aseteet K-Euroopassa muuttuisivat metsien hiilen keräämiselle metsillä suotuisiksi kehittymättömämmästä maailmasta puhumattakaan.
Isossa kuvassa meidän tulee muuttaa koko hiilituhlaava elintapamme ympäri maailmaa, jos haluamme estää tulevan katastrofin.
Voi olla, että jo toteutunut lämpötilan nousu ja siitä aiheutuva metaanin vapautuminen ikiroudan alueilta ja pohjoisten merien metaanihydroksideista on jo käynnistänyt pysäyttämättömän ketjureaktion, jota vain voimme seurata ja koettaa ihmiskuntana sopeutua siihen valtavine ympäristömuutoksineen ja kansainvaelluksineen.
Tosiasiaa edellä Veli-Jussi kirjoittaa, kommenttisi olisi saatava vastineeksi HS.n pääkirjoituksen yksioikoisuuteen.