Harjalinnun pesintä Pyhärannan Kaunissaaressa varmistui, kun kylällä nähtiin heinäkuun puolivälissä useana päivänä kolmea poikasta ruokkiva emo. Poikaset olivat jo lähteneet pesästä, eikä pesän sijainti selvinnyt. Harjalintu on voinut pesiä pöntössä, puun kolossa tai vaikka hylätyssä ulkorakennuksessa.

Ensimmäisen kerran harjalintu nähtiin Pyhärannassa toukokuun puolivälissä. Pian kuultiin myös lajin tunnusomaista onttoa puputtavaa soidinääntä ja kyläläiset näkivät kaksi harjalintua. Jälkeenpäin voi arvioida, että haudonta on alkanut touko–kesäkuun vaihteessa ja poikaset ovat kuoriutuneet kesäkuun puolivälin jälkeen.

Säihkylintuihin kuuluva harjalintu on helppo tuntea. Se on noin närhen kokoinen, kellanruskea lintu, jolla on mustavalkoraidalliset siivet ja pyrstö sekä pitkä kapea nokka. Hetkittäin se voi nostaa päälaen höyhenet pystyyn korkeaksi harjaksi.

Harjalintu on yleinen suuressa osassa Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa. Pohjois-Euroopassa se on kuitenkin harvinainen pesimälintu. Baltian maissa kanta on hieman kasvanut viime vuosina, ja Virossa arvioidaan pesivän 5–20 paria. Ruotsissa harjalintu pesii satunnaisesti.

Suomessa harjalintuja nähdään vuosittain, enimmäkseen keväällä ja syksyllä. Viime vuosina harjalintuja on havaittu entistä enemmän, ja vuosittaiset havaintomäärät ovat nousseet pitkälti yli sadan. Laji on kuitenkin tiettävästi pesinyt vain kerran aikaisemmin, 82 vuotta sitten Porissa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.