Aalto-yliopisto ja VTT ovat kehittäneet materiaalin, joka on samalla luja, jäykkä ja sitkeä. Tulevaisuudessa sitä voidaan käyttää muun muassa biopohjaisissa komposiiteissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa.

Tutkijat loivat biopohjaisen materiaalin liimaamalla puun selluloosakuituja yhteen hämähäkinseitistä löytyvällä silkkiproteiinilla. Molempien etu on se, että toisin kuin muovi, ne hajoavat luonnossa.

”Nämä luonnon hyvät ominaisuudet meidän tutkijoiden pitää vain pystyä toistamaan”, Aalto-yliopiston professori Markus Linder sanoo.

Silkki on proteiini, jota esiintyy luonnossa muun muassa silkkitoukan erittämänä ja hämähäkinseitissä. Aalto-yliopiston ja VTT:n tutkijoiden käyttämä hämähäkkisilkki ei kuitenkaan ollut peräisin seitistä, vaan tutkijat valmistivat sen synteettisen dna:n ja bakteerien avulla.

”Koska tunnemme dna:n rakenteen, voimme kopioida sen ja valmistaa sen avulla kemiallisesti samanlaisia silkkiproteiinimolekyylejä kuin hämähäkinseitissä on. Dna:ssa on kaikki se informaatio valmiina”, Linder selittää.

Tutkimus julkaistiin Science Advances -tiedejulkaisussa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.