Hirvieläinkantojen hallintaa ja metsänhoitoa yhdistävässä Sorkka-hankkeessa kokeillaan uudenlaisia taimikonhoitomenetelmiä hirvivahinkojen vähentämiseen.
Menetelmien toteutusta testattiin viime kesänä kahdella pilottialueella. Yhdellä kohteella kuusentaimikkoon jätettiin tiheä koivusekoitus, kohde sijaitsi korkean hirvituhoriskin alueella. Taimikonhoidossa poistettiin etukasvuinen lehtipuusto, joka haittaa kasvamaan jätettäviä havupuita.
”Hirvet saavat lisäravintoa kuusten sekaan jätetystä lehtipuustosta, jolloin ne mahdollisesti syövät vähemmän lähialueiden mäntytaimikoita. Samalla saadaan lisättyä sekametsiä, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle”, kertoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Mika Tuomainen Suomen metsäkeskuksesta.
Toisessa pilotissa jätettiin mäntytaimikko taimikonhoidossa poikkeavan tiheäksi – taimet jäivät kasvamaan yli kaksi kertaa niin tiheässä kuin tavallisessa taimikonhoidossa. Näin saatiin ”särkymävaraa”, Tuominen kertoo.
Lisäksi taimikkoon jätettiin metsänhoidon suositusten mukainen lehtipuusekoitus, mutta männyntaimien kasvua alentavat suuret lehtipuut poistettiin.
Hoitotyöt tehtiin niin, että kohteille voidaan maksaa kemeratukea.
Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta – uudet ratkaisut (Sorkka) -hanketta koordinoi Tapio Oy. Toteutuksesta vastaavat Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus. Hanke päättyy ensi vuonna.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
No onhan tämä ihan hemmettiä! Tuoreen lihan määrän pystyvarastoa halutaan kasvattaa maat omistavien ihmisten piikkiin! Tapiossa ei yllätä nykyään enää mikään, mutta että metsäkeskuskin!
Taimikonhoidon lykkäämisen maksaa metsänomistaja. Kaksi pilottia, olisi kannattanut mallintaa tietokoneella ilman maastossa tuhertamisen vaivaa, kustannuksia ja hiilipäästöjä. Pilotin asetelma on tutkittu jo kauan sitten, kyllä nyt haisee tämä värkkäily väkevästi valtion varojen säästökohteelta — ei tuosta asetelmast voi vetää mitään muita päätelmiä — hanke, vai sanoisinko tuhre on verovarojen haaskuuta.
Sorkkaeläimet poistamalla avautuu mahdollisuus uudistaa metsät avoimen vaiheen puilla (rauduskoivu ja mänty), jolloin laadukkaan puun tuotanto on helppo kaksinkertaistaa. Tämä yhtälö toimii, mutta ei kelpaa. Satatuhatta holtitonta sorkkaeläinlaiduntajaa maa- ja metsästystalousministeriön ja eduskunnan erityissuojeluksessa saa jatkaa koko yhteiskunnan sabotointia.
Metsänomistajilla on pitkä muisti. Luottamus on vuosikymmenten saatossa mennyt hirvenmetsästäjiin ja samalla myös maa- ja metsätalousministeriöön.
Ko. ministeriössä valtaa pitävät hirvenmetsästäjät. Valtakunnalliset metsäohjelmat ja hirvikannan hoitosuunnitelmat on tehty ministeriön ohjeiden mukaisesti niin, että metsänhoito-ohjeiden tulee joustaa tavoitteen mukaisten hirvikantojen ylläpitämiseksi.
Nykyisillä metsänhoito-ohjeilla metsät jatkavat kuusettumistaan, hiilensidonta heikkenee ja monimuotoisuus köyhtyy. Rauduskoivua ja mäntyä vain harva metsänomistaja uskaltaa istuttaa.
Myöskään koivun ja männyn luontaiseen uudistamiseen ei hirvituhon pelossa monesti luoteta, vaan muokkauksen jälkeen istutetaan varmuuden vuoksi kuusen taimet. Näin huomattava osa kuusen taimikoista tulee perustettua liian karuille maapohjille.
Liian tiheän hirvikannan vuoksi viljavan maapohjan metsitysmuokkaus joudutaan usein tekemään turhan voimakkaana. Hammasta purren pystytään vain toivomaan, että esim. jalostettujen rauduskoivun taimien istutuksen jälkeen syntyisi voimakkaampaan muokkausjälkeen metsitystä varmentamaan riittävästi luontaisia koivun taimia.
Jalostettujen männyn- ja koivun taimien käyttö erikoisesti koivu- ja kuusimetsän uudistamisessa on todettu nykyisillä hirvikannoilla liian epävarmaksi. Muutaman vuoden taimet voivat selvitä vähemmillä vaurioilla, mutta 10 vuodessa hirvilauma ehtii tehdä suurenkin tuhon. Tästä pitää päästä eroon!
Härski lihankasvatus näkömä vaan jatkumassa.Metsästäjiltä tulee vain kauniita valheita hirvikantojen alentamisesta.