Ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka E. Kauppi epäilee näkemystä, jonka mukaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus kohtelisi linnustoa paremmin kuin avohakkuisiin perustuva jaksollinen metsänkasvatus. Viime aikoina on keskusteltu avohakkuiden osuudesta varsinkin metsätiaisten vähenemiseen.
Veteraanitutkija Michael M. Müller kyseenalaisti Metsälehdessä hakkuiden vaikutuksen hömötiaiskantojen laskuun. Ympäristötutkijat puolestaan tyrmäsivät Müllerin näkemykset. Kirjoituksessaan Kauppi asettuu varovaisesti tukemaan Mülleriä.
Kaupin mukaan jatkuvan kasvatuksen metsiä on toistaiseksi niin vähän, että menetelmän vaikutusta linnustoon ei voida empiirisesti testata.
Kauppi huomauttaa, etteivät avohakkuut ole yleistyneet parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, kun metsätiaisten kannat ovat vähentyneet.
”Harvennushakkuut sen sijaan ovat voimakkaasti laajentuneet vielä 1990-luvulla ja uuden vuosisadan puolella. Jos lintukannat ovat reagoineet kielteisesti hakkuutoimintaan, vaikutus on todennäköisemmin tullut harvennus- kuin avohakkuista”, Kauppi kirjoittaa.
Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen eli ns. jatkuvan kasvatuksen erityisongelma on Kaupin mukaan kiivas hakkuukierto, kun samaan metsään on palattava ohjeiden mukaan noin 15 vuoden välein.
Lisäksi jatkuvan kasvatuksen hakkuiden piiriin tarvitaan vuosittain 20–40 prosenttia enemmän pinta-alaa kuin vastaavan puumäärän keräämiseen jaksollisen metsänhoidon menetelmillä.
”Metsiemme lintulajeilla ei ole suurta hätää, vaan laulu ja sirkutus täyttää taas ilman, kun kevät pian koittaa. Varuillaan pitää kuitenkin olla, seurata ja tutkia metsäluonnon muutoksia”, Kauppi toteaa.
Kaupin kirjoitus on julkaistu Metsätieteen aikakauskirjassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Juuri näin. Hömötiainen oli elinvoimainen vielä 10v sitten. Mikä hakkuissa on muuttunut sen jälkeen? Avohakkuut ovat vähentyneet, säästöpuita ja tiheikköjä on jätetty enemmän ja jatkuva kasvatus on yleistynyt.
Kyllä ihan arkihavaintojen perusteella laiskasti harvennetuissa metsissä on enemmän lahoavia runkoja kuin ajallaan kohtuullisen voimakkaasti harvennetuissa metsissä. Tiaisethan eivät tarvitse pesäänsä varten erityisen järeää lahopuuta. Olisiko juuri yhteys havaittuihin leveisiin ajouriin ja liian voimakkaisiin harvennuksiin. Korjuuvauriot ajourien varsilla ja sitä myötä kuolevien puiden väheneminen ja harvemmassa metsässä jääneiden voimakas kasvu vähentävät kuolleen puun määrää?
Käpytikkoja on metsissä paljon, ja muistelen lukeneeni, ettei toisten lintujen pesien ryöstely olisi käpytikalle kovinkaan harvinainen ominaisuus.