Metsätalouden emeritusprofessori Matti Kärkkäisen mukaan hirvien määrä on tällä hetkellä yli 10-kertainen kestävän kannan tavoitteeseen verrattuna. Kärkkäinen otti kantaa hirvieläimiin ja riistahallinnon toimintaan maanantaina Kolilla järjestetyssä hirviseminaarissa pitämässään esityksessä. Pohjoiskarjalaiset metsänomistajat perustivat tilaisuudessa riistatoimikunnan selvittämään riistapolitiikan ongelmia.

Kärkkäinen luetteli tilaisuudessa joukon hirvieläinten kannansäätelyyn liittyviä ongelmia. Yksi selkeimmistä epäkohdista on, että nykylain mukaan riistanhoitoyhdistysten edustajilla on suora enemmistö alueellisissa riistaneuvostoissa. Alueelliset riistaneuvostot ohjaavat hirvien määrää asettamalla hirvikannoille tavoitteet Suomen 59 hirvitalousalueelle.

”Jäseniä on korkeintaan kymmenen, joista kuusi on riistaväen valitsemia ja vain yksi alueellisesti merkittävän maanomistajatahon edustaja. Riistaneuvoston kokoonpano takaa sen, että hirvipolitiikka on metsästäjien sanelua. Laki on muutettava niin, että metsävahinkojen maksajat eli maanomistajat saavat enemmistön”, Kärkkäinen esittää.

Kärkkäisen luettelemiin toimenpide-ehdotuksiin kuuluvat myös valkohäntäpeuran metsästyksen säätäminen luvista vapaaksi, riistahallintolain soveltamisen lainmukaisuuden selvittäminen ja riistahallintolain uudistus.

”Metsästyslakia ei sovelleta oikein”

Kärkkäisen mukaan hirvieläinten aiheuttamista tuhoista ainoan luotettavan tuloksen antavat tilastollisesti pätevään otantaan perustuvat valtakunnan metsien inventoinnit (VMI). Jatkuviin mittausjaksoihin perustuvan VMI:n tietoja hirvieläintuhoista ei Kärkkäisen mukaan kuitenkaan oteta huomioon, kun hirvieläimille myönnetään kaatolupia.

”Riistaviranomainen on ollut yksinomaan metsästäjien asialla. Ei ole yhtään hallinto-oikeuden päätöstä, jossa olisi pohdittu valtakunnan metsien inventointitietojen käyttämättömyyttä päätöksenteossa. Asia pitää nostaa esille.”

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2019 julkaiseman arvion mukaan hirvien puihin kohdistama syönti aiheuttaa metsätaloudelle vuosittain noin 50 miljoonan euron suuruiset kustannukset. Luvussa ei ole mukana puun sisään hirven syönnistä jäävän piilevän laatuvian aiheuttamaa sahatavaran arvon alenemista eikä tulonmenetystä, joka aiheutuu, kun kuusta istutetaan hirvituhojen pelossa puulajille huonosti sopiville männyn kasvupaikoille.

Kärkkäisen mukaan metsien hirvituhojen vuosittainen hintalappu voikin olla 100 miljoonaa euroa.

”Tämä arvio on linjassa Ruotsin laskelmien kanssa.”

Kärkkäisen mukaan metsästyslaki on asiassa selkeä: Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Koska hirviä ja muitakin hirvieläimiä on yli 20 000, kaatolupapäätöksissä ei Kärkkäisen mukaan tarvitse huolehtia kantojen vaarantumisesta, vaan lupapäätöksissä tulee keskittyä yksinomaan vahinkojen pysymiseen kohtuullisella tasolla.

Riistaviranomainen on Kärkkäisen mukaan vedonnut hirvituhoista maksettujen korvausten pienuuteen ja väittänyt, että vahingot ovat kohtuullisella tasolla. Metsävahingoista maksetut korvaukset ovat viime vuosina vaihdelleet 1–4 miljoonan euron välillä.

”Todellisuudessa korvaukset ovat olleet 3–5 prosenttia hirvieläinvahingoista metsätaloudelle. Onko lakia siis sovellettu oikein? Ei”, Kärkkäinen toteaa.

Hirviä 100 000, luonnon oloissa 10 000

Viime talvena hirvikanta oli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 95 prosentin todennäköisyydellä 70 500–95 400 hirveä. Luken kanta-arvio on kuitenkin osoittautunut viime vuosina aliarvioksi (Metsälehti 25.3.2021), ja hirvien talvikannan koko ennen kevään vasomiskautta on liikkunut noin 100 000 hirvessä.

Kärkkäisen mukaan Kustaa Vaasan verotilastoista tehdyn arvion perusteella hirviä oli 1500-luvulla noin 10 000. Lisäksi Kärkkäisen mukaan ”valistunut arvaus” kivikauden ajan hirvikannasta on metsien rakenteen ja susien perusteella 10 000 hirveä. Susi on luonnon oloissa merkittävä hirvien määrään vaikuttava saalistaja, mutta Suomen susikanta on kaukana luonnontilaisesta.

Kärkkäisen yhteenveto on, että jos hirvikanta liikkuu nykyisin vajaassa 100 000 eläimessä, luonnon oloissa hirviä olisi kymmenen kertaa vähemmän, noin 10 000. Nykyinen hirvikannan kasvu alkoi 1970-luvulla. Silloin sarvipäitä oli noin 20 000 eli kanta on viisinkertaistunut 50 vuoden takaisesta.

Kärkkäisen mukaan luonto saati metsänomistajat eivät kestä nykyistä, ihmisen aiheuttamaa luonnottoman suurta hirvikantaa.

Hyvä hallintotapa ei toteudu

Kärkkäinen nostaa esityksessään esille myös ongelmakohtia riistaviranomaisten toiminnassa nykyjärjestelmässä. Kärkkäisen mukaan riistaviranomaiset eivät ole osanneet asettua puolueettoman viranomaisen asemaan, vaan käyttäytyvät yhä ikään kuin olisivat edelleen pelkästään hirvenmetsästäjien etujen ajajia.

”Tämä koskee erityisesti riistapäällikköä. Riistapäällikön tehtävänkuvaus ja toiminnan valvonta on organisoitava uudelleen vastaamaan hyvää hallintotapaa”, Kärkkäinen esittää.

Kärkkäinen tuo esille esimerkiksi tilanteen, jossa hirvilupien myöntämiseen osallistuvat, virkavastuulla toimivat henkilöt ottaisivat vastaan kutsuja edustusjahteihin.

”Kutsuja voi syyllistyä lahjoman antamisrikokseen ja vastaanottaja rikokseen ottaessaan vastaan kutsun (rikoslain passiivinen lahjoma). Lahjoman arvioinnissa olennaista on, jos ulkopuolisten silmin katsottuna jahtiin osallistuminen on omiaan heikentämään luottamusta virkamiestoiminnan tasapuolisuuteen.”

Kärkkäinen toteaa, että Suomen riistakeskusta valvovan ministeriön (maa- ja metsätalousministeriö) on syytä ryhdistäytyä valvonnassaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.