Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantapyyntien perusteella Itä- ja Etelä-Suomessa myyriä on kohtalaisesti tai runsaasti. Läntisessä ja keskisessä Suomessa kannat ovat kohtalaiset. Myyräkannat ovat romahtaneet valtaosassa Pohjois-Suomea. Taimituhojen riski tulevana talvena on suurin Itä-Suomessa.
Pohjois-Savossa sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa myyrien määrät ovat runsastuneet syksyyn 2016 mennessä. Näillä alueilla sekä pahimpien taimituholaisten peltomyyrien että metsämyyrien kannat ovat runsaat. On odotettavissa, että jyrsijät aiheuttavat itäisessä Suomessa alkaneen talven kuluessa taimikkotuhoja.
Myös suurimmassa osassa Etelä-Suomea myyräkannat ovat runsaat, joskin siellä on myös alhaisemman myyrätiheyden alueita. Myyrien lisääntymistä edistää suhteellisen sateinen sää, mikä ylläpitää ravintokasvien tuoreutta ja kasvua. Loppukesän ja alkusyksyn pitkä kuivahko jakso on paikoin saattanut taittaa myyrien voimakkaimman nousun. Metsänomistajien kannattaa varautua talvisiin taimikkotuhoihin myös Etelä-Suomessa.
Pohjanmaan, Suomenselän ja ylemmän Keski-Suomen myyräkannat ovat vaatimattomat ja talviset taimituhot epätodennäköisiä. Mikäli myyrät selviävät tulevasta talvesta hyvin tällä alueella, myyrätuhoriski kasvanee talvella 2017–2018.
Suurimmassa osassa Pohjois-Suomea myyräkannat ovat odotetusti romahtaneet. Näillä seuduilla myyrämäärät pysynevät alhaisina vuoden tai kaksi. Osissa Keski-Lappia runsaat myyräkannat ovat vielä sinnitelleet syksyyn asti. Kannat ovat näillä alueilla olleet poikkeuksellisesti hyvin vahvat kahtena peräkkäisenä vuonna. Nämäkin myyräkannat kuitenkin hiipuvat alkaneen talven aikana.
Lappia lukuun ottamatta myyrävaihtelu on tällä vuosikymmenellä ollut vaatimattomampaa kuin viime vuosikymmenenä, jolloin kannat vaihtelivat voimakkaasti.
Ensimmäisiltä lumilta arvio tuhonaiheuttajien määrästä
Loukutus kannattaa
Metsänomistaja voi todeta oman taimikon jyrsijätilanteen esimerkiksi vastasataneeseen lumeen piirtyneiden myyrien jälkipolkujen määrästä. Riskialueilla kannattaa pyrkiä ehkäisemään tuhoja.
Talvehtivaa myyräkantaa voi pyrkiä rajoittamaan loukkupyynnillä. Arvokkaimmat taimet kannattaa lisäksi turvata taimisuojilla. Myyrien pääsyä taimien kimppuun voi ehkäistä polkemalla lunta taimen ympäriltä.
Metsähiiret ja metsämyyrät hakeutuvat syksyisin sisätiloihin lämmön, kuivuuden ja ruoan perässä. Molempia lajeja kannattaa pyytää loukuilla pois ihmisasutuksista sitä mukaa, kun niitä tiloihin hakeutuu.
Etenkin metsämyyrien poistaminen on tärkeää, sillä laji kantaa ja levittää myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Virus tarttuu ihmisiin myyrän virtsan saastuman pölyn mukana hengitysteitse.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Taimikot ovat myyrille marginaalihabitaatteja joihin en uskaltautuvat ainoastaan silloin, kun petouhka puuttuu. Ja se petouhka on pääasiassa kettu.
Myyrät pakenevat jopa lumikon kusen hajua. Jos eivät pääse pakenemaan, kuolevat stressiin. Ketun kusi on sata kertaa tehokkaampaa.
Myyräkuumetta oli 1960 luvulla muutamia (alle 10) tapauksia vuodessa (nykyään tuhansia). Silloin tapettiin myyränsyöjiä paljon nykyistä vahvemmasta kannasta 25000 vuodessa, nyt 400000. Siinä on myyräkuumeen lisääntymisen (lisäämisen) ainoa syy.
Loukutus ei kannata.
Jos myyriä yleensäkään on taimikossa, niin silloin sieltä puuttuvat niitä saalistavat pedot. Loukutettujen tilalle tulee koko ajan uusia.
Tässä talouskeskukseni ympäriltä kiellettiin myyränsyöjien tappaminen vajaan tuhannen hehtaarin alalta about 10 vuotta sitten. Ketut ja supikoirat alkoivat pyöriä pihassa. Sen jälkeen ei ole halkopinoissa ollut yhtään myyrien kuorimaa pölkkyä eikä näy muutenkaan myyriä. Tapetuksi joutumisen pelko pitää ne pois pihapiiristä. Asiasta alkaa olla tutkimusnäyttöä enemmän kuin riittävästi.