Metsänomistajuuden kuherruskuukaudet taitavat olla takana päin. Liekö talvisota opettanut meille suomalaisille asenteen, että yhtään rajaviivaa ei noin vain Suomen kartalla siirrellä.
Menin paikan päälle Lapin Metsätalouspäiville uteliaana ja varmana siitä, että näiden päivien jälkeen olen taas paljon viisaampi metsäasioista. Mutta se olikin kuin hyppy syvään päähän heti sen jälkeen, kun on juuri ja juuri oppinut uimaan käsipohjaa.
Paljonko on hehtaari? Sitä ei kehtaa ääneen kysyä, ellei ole alle 12-vuotias. Netistähän sekin tieto löytyi kätevästi; hehtaari eli hehtoaari on 100 m x 100 m. Mutta mitä tarkoittaa hehtaari, kun se on piirretty suomalaiseen metsään?
Keväällä oli suuret aikeet. Piti suunnitella leimikkoa, tehdä luonnonmukaista hoitosuunnitelmaa, tutustua eläimiin joita metsässäni asustelee ja raivata viime kesänä kesken jäänyt taimikon raivaus. Ja mitä minä tein?
Olen saanut uuden metsänomistaja-ystävän. Olemme tunteneet Hoppulan Kaisan kanssa toisemme ihan pikku likasta, jo alle kouluikäisestä. Kaisa on ollut metsänomistaja vasta muutaman kuukauden. Kaisan kanssa kävimme opintomatkalla!
Oikeista töistä kun on lomalla mikäs sen mukavampaa kuin mennä metsään. Konttorirotan mieltä lämmittää kovasti nähdä kättensä jälki sitä mukaan kun työtä tekee. Tänä vuonna kesälomalle ohjelmaa järjesti taimikko.
Metsänomistajan on hyvä tunnistaa metsäsuhteensa ja omat tavoitteensa tehdessään päätöksiä. Metsänomistamisessa ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan muuttuvien tilanteiden mukaan voi korostaa eri asioita ja yhdistelmiä ratkaisua etsiessään. Ennen metsänomistajan päätöstä ei metsässä tapahdu mitään, niitä on uskallettava tehdä ja toimia niiden mukaan.
Metsäsektoreilla niin kuin kaikilla elämän sektoreilla on omia termejään. Tässä muutamia ajankohtaisia termejä on yritetty avata kansantajuisesti. Asiantuntijan tulisi aina varmistaa asiakkaalta, että puhutaan samasta asiasta ja kohteesta.
