Yö riippumatossa onnistuu myös kiivaimman hyttyssesongin aikaan.

Joka keväisen vaelluskuumeen saanut blogistimme Laura pohtii vaellusharrastusta lajin vastuullisuuden ja kestävyyden kannalta.

Jos joku miettii, että ”tuohan on ihan pala kakkua, ei iltaopiskelut ole niin rankkaa puuhaa” niin väärin meni. Työt, opiskelu ja perhe yhdessä muodostavat sellaisen läjän aktiviteetteja, ettei paljoa muuta ehdi edes miettimään.

Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.

Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.

Lapinsalmen ylittävän sillan kannatinvaijerin kiinnike petti viime sunnuntaina.

Metsä rauhoittaa. Tunnin kun talsii vaikka tutuillakin puuhuudeilla, huomaa, että on onnistunut olemaan ajattelematta oikeastaan yhtään mitään.

Roope Lipasti kävi ihmettelemässä omassa puolen hehtaarin metsässään, kuinka kauan mahtaisi siellä selvitä. Talvella hän kuulemma pärjäisi puolisen tuntia jonka jälkeen olisi pakko soittaa taksi. Kesällä olisi kuitenkin helpompaa, mutta vain vähän.

Nuuksion kansallispuistossa tuli ehti vahingoittaa kymmeniä neliömetrejä metsää, ennen kuin se saatiin sammutettua.

Pohjoisen sääolosuhteet ja runsaat kävijämäärät kuluttavat puisia rakenteita. Uusille portaille ei ole vielä löytynyt rahoitusta.