Yrityksen omistaa Tapio Palvelut Oy.

Metsäkustannuksen ja Metsälehden juuret ulottuvat vuoteen 1907, jolloin Metsälehden edeltäjä Tapio-lehti aloitti ilmestymisensä. Lehti uudistui Metsälehdeksi vuonna 1933 ja Metsälehti on edelleen kustantamon päätuote. Aikakauslehtimuotoinen Metsälehti Makasiini on ilmestynyt vuodesta 2000.

Metsäkustannus julkaisee vuosittain useita kymmeniä uusia kirjanimikkeitä. Verkkotuotteita ovat mm. Metsäuutiset ja Metsämaa.

Kustannustoiminta yhtiöitettiin vuonna 1982 nimellä Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Laajentunutta toimintaa paremmin kuvaava nimi Metsäkustannus Oy otettiin käyttöön vuonna 2005.

Heinäkuussa 2018 Karttakeskuksen kuluttajaliiketoiminta liittyi osaksi Metsäkustannus Oy:tä.

Metsäkustannus Oy ja Tapio Silva Oy fuusioituivat lokakuussa 2018 ja yhtiön nimeksi tuli Tapio Palvelut Oy.

Metsälehden ilmestyminen alkaa vuodesta 1933, mutta vuoden 1932 puolella ilmestyi kaksi näytenumeroa.

Ensimmäinen pääkirjoitus 12.11.1932

”Metsälehti”

Pieni esittely

Suomen Metsänhoitolehti, Metsänystävä ja Tapio, kas siinä ne aikakauskirjat, jotka ovat olleet laajoille metsänomistajapiireille tarkoitettuja, joiden ohjelmissa metsänhoidollinen valistus- ja herätystyö on ollut pääasiana. On kulunut 44 vuotta siitä kuin Suomen Metsänhoitolehti alkoi ilmestyä ja 39 vuotta siitä, kun se lukijapiirin pienuuden takia lakkasi. Sen seuraaja, Suomen Metsänhoitoyhdistyksen julkaisema ”Metsänystävä”, alkoi ilmestyä 38 vuotta sitten ja vuonna 1907 jätti tehtävänsä ”Tapiolle”.

Tämän vuoden lopussa on Tapiota julkaistu 25 vuosikertaa, ja nyt se vuorostaan jättää tehtävänsä uudelle tulokkaalle, ”Metsälehdelle”.

Mikä on syynä viimemainittuun muutokseen?

Se, että aikakauslehtimuoto ei enää vastaa ajan vaatimuksia, mutta ennenkaikkea se, että meillä on nyt valveutunut metsänomistajaluokka, joka aivan toisin kuin 25 vuotta sitten suhtautuu metsätaloudellisiin kysymyksiin. Tapio ei poistu näyttämöltä lukijain puutteessa eikä vähäisen kannatuksen takia, ei avustajain ja ystävien hylkäämänä, vaan varsin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta se katsoo sanomalehtimuodon paremmin vastaavan nykyaikaa.

Metsätalouden alalla tapahtuu meidän päivinämme niin paljon, että aikakauskirja ei enää jaksa seurata mukana, mikäli se tahtoo lukijoilleen antaa metsätalouden kehitystä ja erikoistumista vastaavan kuvan. Sanomalehti pystyy siihen paremmin. Metsätaloudelliset kysymykset ovat niiden suuren taloudellisen merkityksensä takia  jo omansa kiinnostamaan laajoja kansalaispiirien mieltä, ja ne ratkaistaan nykyisin nopeassa tahdissa pikemmin kuin aikaisemmin, joten vain sanomalehti voi kehitystä seurata ja lukijapiirilleen esittää, mikä kulloinkin on ajankohtaista ja tärkeää. Siinä ennättää keskusmetsäseurakin mielipiteensä tuoda esille ajoissa, ja siinä kerkiävät mukaan kaikki muutkin, jotka haluavat asioiden kulkuun vaikuttaa.

”Metsälehti” noudattaa luonnollisesti Tapion perintötapoja esiintymällä kaiken rehellisen ja epäitsekkään metsätaloudellisen työn ja toiminnan tukena ja tulkkina päämäärään vain Suomen metsien paras, niiden suojaaminen, kasvattaminen ja hoito maamme talouden vankaksi turvaksi. Tämän ohella se tahtoo metsätalouteen liittyvien erikoisalojen kehitykseen ja kehittämiseen kiinnittää huomiota, joten kaikki, mikä metsän kanssa on tekemisissä, sen palstoilla olisi edustettuna.

Eikä ”Metsälehti” lähde avustajia vailla taipaleelle. Voimme liioittelematta sanoa, että sen kannattajiin kuuluvat maan parhaat avustajavoimat. Ja niinpä se kääntyykiin luottamuksella Tapion lukijapiirin ja ystävien puoleen varmana, että he ovat ”Metsälehdelle” yhtä suosiolliset kuin Tapiollekin.

Lehden levikki kasvakoon moninkertaiseksi ja liittykööt metsänystävät ja metsänomistajat taajoin rivein sitä ystävänään ja seuralaisenaan pitämään.