Koivuvaltainen metsikkö hakattiin kuusikon päältä. Ikää 55 vuotta, koivutukkirunkojen keskitilavuus 674 litraa, eli noin 28 cm paksuja ja 25 m. pitkiä puita. Tukkiprosentti kuitupuurungot mukaan lukien 64. Koivikon runkoluku ennen hakkuuta 380. 260 kuutiota hehtaarilta siis kertyi koivua. Tukkikasassa näkyy kovaa lahoa ytimissä, neli-viisimetrinen kuusentaimikko säilyi vielä suhteellisen ehjänä. Savotan ajoitukseen olen näin ollen tyytyväinen. Ennen-kuva on kuvion laidasta, missä mäntyjä mukana.
Hyvä työstö, hyvä lopputulos!
Hyvin on puuta lähtenyt.
Mielenkiintoinen kohde, työnjälki hyvä ja ajankohta on ajoitettu oikein, ajoura kantava ja jääväpuusto sula !
Paljonko jää kasvatettava runkotiheys hehtaarille, mahdollisen siistimisen ( raivauksen ) jälkeen ?
Metsä-masa: Kuten kuvista näkyy, kuusikon tiheys vaihtelee kovasti, mikä näille kohteille on tyypillistä. (Toisessa kuvassa tyypillinen näkymä, toisessa harvasta paikasta). Jos taimikon tiheyttä mitattaisiin puolen aarin ympyräkoealoilla (4 m. onkivavalla), yli metrisen taimikon tiheys on harvimmillaan ehkä 1200 ja enimmillään varmasti 10 000. Pari jo ennen hakkuuta taimetonta laikkua löytyy kuvion laidoilta, nämä ehkä täydennysistustan.
Särkyneitä taimia on yllättävän vähän. Joitain latvoja on tullut alas, lähinnä pisimmistä taimista ja silloinkin parin vuoden vuosikasvu. Nämä todennäköisesti löytävät uuden latvan ilman lahon tarttumista, mutka runkoon jää pieneksi. Lisäksi on pieniä kuorivaurioita, maaperävaurioita ei näkynyt yhtään.
Olin varautunut kävelemään kuvion raivaussahan kanssa nyt tuoreeltaan läpi kaataakseni kallistelleet ja rikkoutuneet taimet, mutta kun metsikkö näyttää näinkin siistiltä, kiirettä ei nyt olekaan edes maisemallisista syistä. Joka tapauksessa taimikko on tarkoitus harventaa kahdessa vaiheessa. Ensin särkyneet nurin ja tiheiköt harvemmaksi lumituhoriskiä silmällä pitäen ja toisessa vaiheessa lopulliseen kasvatustiheyteen. Ja ajoitus juurikäävän tartuntariskin ulkopuolelle.
Ottaen huomioon epätasaisen tilajaukauman mm. ajourien takia (joita peittää oksapatja eikä täydennysistutus ole järkevää), säteeltään 4 m. koealoilla kasvatustiheys voisi maksimissaan olla 1600 ja minimissään tuo 1200, keskitiheyden ollessa ehkä 1500. Järkevää voisi olla harventaa tiheät kohdat rajumminkin, mutta se voi olla henkisesti ylivoimainen tehtävä. Harvoissa kohdissa myös kokojakauman tasaaminen täytyy pitää mielessä.
Harvalta näyttävissä paikoissa lumen alla on taimia lisää, mutta on toinen juttu, ehtiikö ne tähän lähtöön mukaan. Jos nyt jotain kehitettävää hakkuuseen liittyen pitäisi keksiä, niin puita olisi voinut ehkä kaataa enemmän taimikon tiheisiin kohtiin. Siellä kun särkymisvaaraa on enemmän harvoihin kohtiin verrattuna. Kaiken kaikkiaan korjuujälkeen olen tyytyväinen ja myönteinen palaute lähti kuskille.
Kannattaa pistää ne tihentymätkin heti oikeaan tavoitetiheyteen. Järeytyminen alkaa heti eivätkä tihentymien puut jää jälkeen kasvukilpailussa.
Kirjoittelin jo tuonne mielipideosioon lähes vastaavan koivikon (4ha) hakkuusta. Koivut olivat vähän nuorempia ,mutta kuusikko sammaa kaliiberia ,kun kuvassa ja ehkä aavistuksen tiheämpää. Hakkuun yhteydessä jäin pohtimaan ,että kukahan ne jäävät 200-300 koivurunkoa/ha saa ongittua ensiharvennuskuusikon seasta kunnialla ja vähin vaurioin talteen. sen verran koivua piti vielä jättää .Minun ei onneksi ikäni puolesta tarvitse enää sitä temppua yrittää. Kuvan kohteessa homma näyttää kuitenkin onnistuneen ihan kelvollisesti.
Kannattais ne jäävät tukkikoivut jättää ryhmittäin tai paremminkin ”jonoihin” ~ tulevien ajourien paikkeille , kuten mä- siemenpuutkin. Seuraavassa harvennuksessa sitten kaato ajourille.
Hallittu tiheisiin kohtiin kaato on järkevää, tätä tapaa piti hyvänä entinen metsuri ja nykyinen metsätalousyrittäjä, joka oli huomannut saavansa tasaisemman taimikon ylispuinen poiston jälkeen.
Talvinen pakkasviima ei sitten sovi ollenkaan ylispuuston poistoon. Jäätyneet taimikon oksasto ei kestä lyöntejä ollenkaan, jopa ilmavirta saa neulaset variseman.
Kylläpä noita ylispuita korjataan oli viima tai pakkanen sitä mukaa kun kohdalle sattuu. Optimiajankohtaan osuuvaa korjuuta ei voi taata kenellekään tänä päivänä.
Huomasin jo metsäalalle tuloni alkukynnyksellä, kun jouduin / pääsin kaatamaan siemenpuumäntyjä MH:n erittäin suurelta taimikkoalueelta. Ajourat oli liputettu etukäteen – muutenhan koko homma olisi mennyt läskiksi, kun männyntaimikko oli jo viisimetristä.
Ei koskaan puuta harvaan – tai aukkopaikkaan, vaan taajimpaan ryhmään, jolloin murskaantui kymmeniä taimia, mutta yleensä täysin säästyi ainakin kaksi kertaa enemmän kuin oli tarve.
Kun kaatoi pitkulaiseen aukeaan kohtaan, jossa oli pari – kolme tainta, niin lumipilven häivyttyä ei ollut ainuttakaan jäljellä.
Kaadoin siinä keväänä siemenpuut ainakin parinsadan hehtaarin alueelta.
Ei aivan pidä paikkaansa ainakaan täällä että ylispuuta korjataan sitä mukaa kun kohdalle sattuu. Kyllä tämä minunkin hakkuun ajankohta oli sovitettu parhaimpaan aikaan mutta pakkaset eivät aivan hellänneet niin paljon kuin toive olisi. Kyllä tämän ajankohtapähkäilyn hoitaa jonkinverran ilmeisesti korjuun järjestelijä. Moton kuski sanoi että näitä olisi tarkoitus nyt mennä läpi lopun kevättä. Niin kauan kuin talvikohteita tehdään. Minun huonoksi onnekseni satuin olemaan ensimmäinen kohde ja siksi en aivan optimiaikaan hakkuuta saanut. Tuokin on aika kyseenalainen tapa että alkaisi tietoista raiskiota tehdä. Uskon että aika moni mo voi saada melkoisen hepulin jos tiheimpiin paikkoihin ylispuita alettaisiin kaataa.