Tämä on toki ääriesimerkki, mutta valitettavan systemaattisesti istutusmännyt on kuorittu. Kuva Etelä-Savosta. Kuviolla kokoa 2,2 ha. Luontaisten kuusenhattaroiden takia kuviolla ei ole hirvituhoa.
Tämä on toki ääriesimerkki, mutta valitettavan systemaattisesti istutusmännyt on kuorittu. Kuva Etelä-Savosta. Kuviolla kokoa 2,2 ha. Luontaisten kuusenhattaroiden takia kuviolla ei ole hirvituhoa.
Metsänhoito
Näyttää aika rehevältä VT:ksi. Kuva saattaa valehdella, mutta syödyn rungon oksat viittaisivat kovempaan kasvuun kuin VT:ssä.
Onko varma, että tuhon aiheuttaja on hirvi? Peura tai metsäkauris tulisi minulle ensin mieleen. Meillä päin ei ole tullut koskaan tuon näköistä jyrsintää vastaan.
Kyllä Timpallakin on kaikki ainekset olla Metsälehden keskustelupalstan hirvimafian ”trollaaja”. Niin antaumuksellisesti yritetään hirvituhot saada paljon olemattomamman ja vain vähäistä tuhoa aiheuttavan peuran syiksi. Joita huomauttaisin koskevan saman kannansäätelytavoitteen kuin hirveäkin. Siinä kyllä on epäonnistuttu täydellisesti ja ilmeisesti hirven kanssa ollaan menossa samaan jamaan kovaa kyytiä. Seli-seli on tärkeämpää kuin saada metsätuhot kuriin.
Kuviolla ei hirvituhoja, mutta tuollainen järsintäjälki löytyy.
En kyllä ensimmäisenä hirveä tuossa epäilisi, eihän se runkoa syö, vaan vihreitä vuosikasvuja.
Guuglettakaapa ”Kemijärven hirvituho”, niin loppuu se arpominen asiasta… 🙁
Kiitos vaan Jesse ”kunniasta”. Sikäli, kun tiedän ”trollit” piilottavat todellisen olemuksensa. En ole mielestäni tehnyt muuta kuin esittänyt aivan asiallisen kysymyksen.
Olen perannut aika monta mäntytaimikkoakin ja en ole nähnyt tuon tapaisia syönnöksiä. Sitten vielä toteaisin, että Kemijärven ja Etelä-Savon välillä on aika monia eroja. Ehkä myös hirvien käyttäytymisessä. Siksi en myöskään yhdistäisi asioita ilman varmuutta.
Jos täällä jotain ”mafiaa” halutaan hakea, niin taitaa mieluummin löytyä jostain muualta.
Tuo on aikanaan kuoren jälsinnästä juontava tuho. Puu on pystynyt vielä jonkin kaarnansuikaleen kautta siirtämään kasvua ohi ja puu on kituuttamalla kasvanut, joka nyt myöhemmin näyttää siltä ikäänkuin olisi runkoa syöty. Vaikka näin ei ole. Se nyt vain näyttää nyt muutaman vuoden jälkeen siltä. Koska itse runko jää tuolta tuhon osalta muun rungon kehityksestä jälkeen.
Voi olla noinkin, mitä Jesse sanoo, mutta ihmetyttää, ettei muita tuhoja oksistossa ole ? Olisi mielenkiintoista tietää tuon ”järsinnän ” korkeus
Kuvan viereisessä oikealla puolella näkyy lievempänä sama ja samalla korkeudella. Aivan hyvin sopii hirven turvan korkeuteen. Aikuisen hirven. Vasat tuota ei teekkään. Niillä ei hampaat ole kehittyneet vielä talttamaisiksi ja siksi ei juurikaan onnistu. Ne vain pätkii latvuksia terävillä tököillään kun emä taittaa männyn sen eteen.
Jeessi on oikeassa. Hirven tekosia. Kuvattu viime kesänä kun neljäs kasvukausi tuhon jälkeen meneillään. Latvus säilynyt elossa mutta nyt taitaa olla kuivahtanut. Tämä on täysin ympärisyöty ja täytyy ihmetellä että on näin kauan pysynyt elossa. Valtaosa muista männyistä on syöty lievemmin, mutta jonkinasteinen koro on lähes jokaisessa männyssä. Korvauskynnys ei ylittynyt kun luontaiset 1-2m pitkät kuusen hattarat lasketaan kelpo taimiksi vt-pohjalla. Niillä ei tosin tässä ole tulevaisuutta kun peruskallio on hyvinkin lähellä, mutta taulukon mukaan niistä kasvaa metsä ja istutustaimikon vakava laatutappio ja kahteen kertaan raivaus eivät ole vahinko ollenkaan. Mäntyjen pituus tuhotalvena 4-6 metriä ja vain yhtä oksanväliä kuorittiin per puu. Siinä noin 1,5 metrin korkeudelta.
Jatkan tämän kasvattamista tulevien sahureiden iloksi. Aikanaan ensiharvennus ja varmaan sinne jää se noin 1000 kylestynyttä mäntyä. Kuusien varaan ei voi tässä laskea mitään.
Tämä oli yhden hirven tekosia. Osuin paikalle ehkä pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja jäljistä päätelle yksi eläin. Yhtään latvaa ei ollut taitettu eikä latvoja ollut syöty ylipäätään.
Taimikko hoidettu mielestäni niin hyvin kuin mahdollista, vesakkoa ei tässä taimikossa ollut.
Jees: ”Niin antaumuksellisesti yritetään hirvituhot saada paljon olemattomamman ja vain vähäistä tuhoa aiheuttavan peuran syiksi.”
Vaikea on joskus tuhon aiheuttajaa tarkasti määritellä. Sorkan jäljistä päätellen kyllä peuratkin merkittäviä tuhoja aiheuttaa ainakin täällä lounaisessa Suomessa.
Vastaavia kuvia voisi meistä lähes jokainen mäntyjä kasvattava julkaista. Jostain syystä kaikkki eivät vain halua nähdä hirvivahinkoja edes omissa metsissään.
Metsätuhot-kirja sivu 163:
”Pienet hirvieläimet vioittavat taimia syömällä latvasilmuja ja kasvaimia. Lisäksi ne reviiriään merkitessään hankaavat taimia noin 30 cm matkalta tyvestä, minkä seurauksena taimi kuolee. Metsäkauris raapii taimen tyvelle sammalettoman laikun.”
Etelä-Savo on myös villisika-aluetta. Epäilemättä nekin pystyvät monenlaisiin ilkitöihin.
Siis, kuinka luotettava Peten jälkihavainto on? Oliko kyse lumijäljistä? Jos oli, erotatko peuran, villisian ja hirven jäljet? Kesäaikaiset vanhat jäljet eivät luonnollisestikaan todista mitään.
Wikipedian mukaan villisika voi painaa Suomessa jopa 230 kg ja luonnossa niiden jäljet sekoitetaan usein hirvieläinten jälkiin.
Kieltämättä aika erikoinen hirvi , jos vaan rungot järsinyt ja oksiston jättänyt rauhaan. Kyllä se yleensä ensimmäisenä on vuosikasvujen kimpussa.
Olen metsästänyt hirviä, peuroja, kauriita ja villisikoja koiran kanssa ja ilman. Suomessa ja ulkomailla. Tunnistan kyllä hirvenjäljet.
Nämä eivät ole sarvenhankauksen seurausta enkä ole koskaan havainnut sian kurkottavan 1,5m korkeuteen kyhnäämään tai ylipäätään tekemään mitään.
Tähän osui nyt semmonen hirvi joka oli tykästynyt nuoren männyn kuoreen. Se on vissiin vaihtanut laidunmaita kun jätti kuorimisen yhteen kertaan.
Samanlainen tuho oli muutama vuosi sitten 50v omt-kuusikossa toisella palstalla. Noin 100 runkoa kaluttiin hehtaarilta. Parhaita tuulen punaisia runkoja. Harvennuskauppa oli sovittu samalle kevättalvelle niin vahinkoa ei sattunut.
Kysymyksessä lienee sama hirvi ?
Ilmeisesti pettuateriateriaan tykästynyt. 🙂
Hurja juttu tuo kuusikon parkkaus, lieneeköhän muilla tuollaisia havaintoja, uutta kyllä mulle.
Tuttu juttu…
Punakuorisia, vähäoksaisia (kuitukokoisia) kuusia kaluavat, jopa harmaaleppä kelpaa…
Joo, näkyi olevan asiasta lehdessäkin, männiköiden puutteessa oppivat kuustakin kaluamaan. Voihan vattu soikoon.
Vaikka kyseessä havainnoitsijana on erittäin kokenut metsästäjä, niin jäi mieleen kuitenkin pieni epäilyksen siemen. Wikipedian mukaan villisian säkäkorkeus voi olla 110 cm, joten sellainen yksilö ulottuu helposti puoleentoista metriin.
Siis en usko mihinkään kihnutukseen vaan siihen, että eläin on syönyt sitä kuorta nälkäänsä. Varmasti sellainen onnistuu villisialtakin.
Jos teosta on kulunut pari viikkoa, niin jälkien päälle on satanut lunta tai ainakin kuuraa. Minusta vuoren varma asiasta voi olla vain siinä tapauksessa, että jäljen vieressä on hirven papanoita. Oliko niitä?
Joka tapauksessa kannattaa villisikaseuduilla varautua niidenkin tuhoihin. Ja sekin kannattaa todeta, että kyseessä on nopeasti lisääntyvä eläin, jota on erittäin hankala metsästää.
Timppa.
Oletko sinä niin kokenut, että pystyt itse kieltämään asian monta vuotta vanhan tuhon valokuvasta?
Jos Pete on nähnyt ja tunnistanut hirvenjäljet, niin kyseessä on hirvi. Turha yrittää väittää mustaa valkoiseksi.
Enpä tietystikään kiellä mitään. Minulla on kuitenkin sellainen ”faktantarkastajaluonne”, että haluan olla aina 100-varma. En siis väitä mitään väriä toiseksi.
Fakta on kyllä se, että metsätaloudessa on odotettavissa myös villisikojen vahinkoja. Silloin syntyy mielenkiintoinen tilanne. Tarkastajalle saattaa olla haasteellista todeta minkä sorkkaeläimen teoista on kysymys, koska villisian tuhoista ei saa Valtiolta korvausta eikä hirven tuhoista vakuutusyhtiöltä.
Olen kohtuullisen varma siitä, että yksimahaisena villisian ruokalistalla ei ensimmäisenä ole männyn kuori 1,5metrin korkeudelta järsittynä. Hirvihän on märehtijä ja se pystyy hyödyntämään tikkuisempaakin apetta.
Tämä kohde tarkastettiin ihan viranomaisenkin toimesta tuhoa seuraavana keväänä. Hirven aiheuttamaksi se todettiin virallisissa planketeissakin. Tuhoa ei tosin todettu kun oli ne luontaiset kuusen hattarat. Sinällään tarkastaja toimi varsin asiallisesti. Hän noudatti protokollaa joka on tiukka. Tarkastus ei ollut mielestäni virheellinen, mutta korvauksia säätelevä laki ja asetus on. Sen verran tuli korvausta etten joutunut tarkastusta maksamaan, mutta läheltä liippasi. Tämä tarkastuksen maksullisuus on ensimmäinen epäkohta joka pitäisi korjata.
Villisika leviää ja lisääntyy nyt vauhdilla. Ja siitä on syytäkin olla huolissaan monestakin syystä. Metsästys ei todellakaan ole helppoa. Siihen ei ole olemassa kulttuuria. Kaupallista jahtia voisi toki harkita. Monihan on matkustanut Viroon ja etäämmällekin villisikajahtiin ja osalle riittää kyttäysjahtikin. Ajometsästys kiinnostaisi enemmän, mutta siihen kanta ei riittävän vahva ja ennenkaikkea ajomiehet ja koirat puuttuvat.
Pari minun kaveria on käynyt villisikajahdissa Puolassa. Kaipa tärkeämpi syy taitaa olla se, että pääsee kavereiden kanssa pois kotoa.
En tiedä, että onko Pete ollut jossain villisikojen ajometsästyksessä? Se kuulostaa minun mielestäni aika haasteelliselta. Ollaan passissa jonkin metsään hakatun uran varrella ja yritetään ampua ohi vilahtavia sikoja ja välttää samalla ampumasta metsästyskavereita. Takavuosina joku suomalainen ampui siasta ohi. Luoti kimposi puusta ja tappoi kanssametsästäjän.
Hesarissa oli juuri juttua villisioista. Jutun mukaan myös kyttäysmetsästys on hankalaa, sillä siat oppivat vaaranpaikat.
Villisikajahti on alkanut siirtyä Virosta Latvian puolelle, missä alkoholi on nyt jo 30-40% edullisempaa kuin Virossa. Puola vetää taas metsästäjiä edullisimman oluen ansiosta. Suomen pitää laskea reilusti omia alkoholihintojaan, jotta metsästys kotimaassa lisääntyisi.
Muistin lukeneeni jostain, että sian ja ihmisen ruoansulatus ovat samankaltaisia. Kun aikanaan halla vei ruissadon, niin esi-isät turvautuivat petäjäiseen, siis männyn nilaan. Ainakin teoriassa tuntuu mahdolliselta, että vaelteleva villisikakarju siiloin kun maa on roudassa tai kärsä kipeä, ettei maata voi tonkia, turvautuisi pettuun.
Mielenkiintoinen oli Hesarin kuvaus sikojen perhe-elämästä. Karjut vaeltelevat itsekseen. Porsaat ja nuoret naaraat ovat vanhan emakon johtamassa laumassa. Kiima-aika on joulukuussa, mutta vain johtajaemakko tiinehtyy. Jos se kuolee, niin sitten kaikki lauman naaraat tiinehtyvät. Juttu ei kertonut, että onko kyse hormonimuutoksista vai siitä, että äiti ei ole enää vahtimassa tyttäriensä siveyttä.
Tuli mieleen takavuosilta entisen metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäen kuvaus villisikajahdista Länsi-Saksasta. Joku tiheikkö oli jaettu passilinjoilla muutaman hehtaariin ruutuihin. Sisälle päästettiin koira-ajue, mutta eivät ne siat halunneet tulla ammuttaviksi. Oli kauhea rähinä. Koirat haukkuivat ja siat röhkivät. Viimein joku urhea (tai tyhmä) jenkkisotilas ryömi sinne pusikkoon ja saikin ammuttua yhden sian. Silloin koko sakki tuli heittäen linjojen yli. En enää muista saiko Tauno V. ammuttua. Ehkäpä. Hänhän oli erittäin hyvä ampuja.
Taunovee oli muutakin kuin hyvä ampuja: sanoi jo 1950-luvulla, että Suomi ei kestä millään kriteerillä tarkasteltuna 15000 hirveä enempää. Ja oli oikeassa.
Virolaisten metsästäjien (ja muuallakin itäisessä euroopassa) miehuuskokeena näyttää olevan sian tappaminen puukolla. Eli siis kun koirat ovat ahdistaneet sian paikalleen niin ”metsästäjä” saapuu paikalle, hyppää sian selkään ja vetää kurkun auki puukolla. Näitä tilanteita tai niiden seurauksia on varmaan moni etelänaapurissa metsästänyt joutunut todistamaan. Tälle metsästysmuodolle saattoi perinteet syntyä neuvostoaikana kun aseiden saaminen, ainakin kivääreiden, oli miehitettyjen maiden kansalaisille vaikeaa tai mahdotonta.
Villisian ampuminen on vaikeaa. Tilanteet voivat olla todella nopeita. Tuntemattomassa seurueessa metsästys ei tunnu hyvältä ajatukselta. Villisian metsästys on Etelä-Euroopassa erityisen vaarallista. Joka vuosi se tuottaa useita kuolemantapauksia, ilmeisesti jopa kymmeniä. Hyvin harvoin sika itsessään tappaa, mutta naapuripassista roiskitut laukaukset kylläkin. Hurjaa hommaa.
Pettuleipää sika varmasti syö jos sitä tarjotaan. Suomessakaan ei kuitenkaan varmaan koskaan ollut niin huono tilanne, että ihminen olisi syönyt männyn kuorta sellaisenaan. Timppa on kuitenkin sitkeä epäilyssään joten sovitaan sitten niin, että vaelteleva sika kävi siellä minun taimikossa järsimässä männyn kuorta noin 1500 männystä 1,5metrin korkeudelta. En aio kuitenkaan palauttaa saamaani korvausta vaikka se ilmeisen väärin perustein on minulle maksettu.
Hyvä niin Pete. Oli kuitenkin outo tapaus. Ettei vaan ollut vanha ”vihtahousu” itse Piru asialla? Oliko sinulla joitakin vanhoja syntejä? Elele siivosti ja kun seuraavan kerran iskee, niin tutki jätökset.
Suomessa on kyllä ollut pulaa pettuleivästäkin 149 vuotta sitten katovuoden 1867 jälkeen. Vaimoni isoäidin isän muistelman mukaan kuoli vuonna 1868 137 720 henkeä, joista ilmoitusten mukaan varsinaisesti nälkään 2350 henkilöä. Yksi kuolleista oli poikanen joka oli päätynyt isäni kotitalon tanhualle. Ei kaiketi ollut päässyt suljetusta portista pihaan vaan jäänyt nukkumaan heinälatoon, josta löydettiin aamulla kuolleeksi paleltuneena. Vielä minun lapsuudessani tätä latoa kutsuttiin ”poikatalliksi”.
Tuossa nyt ei ole mitään outoa…
Noita hirvenkaluamia puita näkee raivuulla vähän väliä. Jopa täällä Timpan naapurikunnassa…
Älä ruoki Trollia juu… 🙂
Ihmetellyt olen minäkin, miksi täällä muista asioista ihan järkeviä mielipiteitä esittävät nimimerkit sortuvat hirvivahinkoasioissa aivan ihmeellisiin selityksiin. Voiko todellakin joku harrastus nousta niin tärkeäksi, että se jopa estää asioiden objektiivisen tarkastelun?
Kuule Visakallo en minä ainakaan halua muuta kuin objektiivista tarkastelua. Se tietysti kattaa senkin, etten välttämättä hyväksy kaikkia väittämiä.
Sanoisin myös toisin päin. ”Hirvikammoisilla” on sellaiset silmälasit, että he hyväksyvät vain yhden totuuden.
Ainakin tässä tapauksessa kysymyksessä on hirvivahinko, mitä sitä selittelemään. Lähikuva vahinkohdasta on saattanut joitakin hämätä. Kun katsoo kuvaa tarkemmin, niin 1,5 metrin korkeuskin täsmää. Näitä löytyy lähes jokaisen männynkasvattajan metsistä.
Edessä näkyvä yksilö on kieltämättä aika erikoinen, mutta kaikki muu on tuttua. Esimerkiksi oikella oleva mänty ja takavasemmalla näkyvä mutkikas. Koko tarina on myös tuttu, vika ei ole tarkastajan, tosin en edes saanut lopullista kirjallista raporttia, mitkä kaikki taimet olivat vielä ”kehityskelpoisia”. Se kuitenkin sapetti suunnattommasti, että kelvollisiksi taimiksi laskettiin kuuset. Osa oli uusia luontaisesti syntyneitä osa jotain vanhaa alikasvustoa. Istutetut männyn taimet syötiin. Kymmenen vuoden viivellä syntyneessä kuusitaimikossa oli syksyllä taimikkoa hoidettaessa useita lahoja taimia. Yksi työpaivä meni hukkaa ja kaikesta tästä olin itse joutua maksumieheksi!