Tässä esimerkki siitä, miten virheet huomaa vasta vuosikymmenien päästä. Nämä kaksi kuvaa on otettu 90 asteen kulmassa toisiinsa. Lähtökohta on ollut 1980 istutettu männyn taimikko. Varhaisperkauksen tein -85, jolloin vasemmanpuoleiseen kohtaan erehdyin jättämään täydennykseksi jonkin verran (eli aivan liikaa) männyntaimien kokoista koivua (1,5 metristä). Muualta se raivattiin kaikki pois.
Ensiharvennus tehtiin 2011. Koivikkoa sisältänyt kohta oli muuttunut puhtaaksi koivikoksi. Koivut olivat vioittaneet ja kiusanneet männyt niin pilalle, että ne oli kaadettava pois. Osa oli jo aiemmin poistunut luontaisesti. Nyt se kasvaa huonolaatuista hieskoivua, jonka sekaan jätettiin muutamia kuusia jatkokasvatukseen. Niistä yritetään tehdä männikölle kaveria.
Ihan samaa ajattelin kuin Panu. Nyt meni melkoiseksi tihrustelemiseksi. Ah joo, tämä kuvapari ei taida ollakaan ennen ja jälkeen -juttuja.
… Vasemmanpuoleisessa kuvassa näyttäisi olevan kuusta ihan turkkina – vai onko se taustaa ja puheena oleva tuhoutunut männyntaimikko on tuossa aivan etualalla, jossa näkyy pari kolme koivua?
Nuo kuviolla olevat kuuset ovat alikasvoksesta muodostuneita ja jätetty täydentämään. Niistä on tarkoitus kasvattaa lopullinen metsä, nuo hieskoivut hyytyvät kasvultaan vajaan tukin koossa ko. alueella. Noiden koivujen välissä oli männyntaimia, jotka vuosien aikana tuhoutuivat liiallisen koivun karattua niiden edelle. Nyt kun ensiharvennus on tehty, koivujen kasvu rauhoittunut ja viereinen männikköosa ottaa kasvussa kiinni.
Jos olisin ottanut reilummin koivua pois, vasemmalla olisi todennäköisesti puolet kasvatuskelpoista mäntyä. Jotka voisi jättää väljennysvaiheessa kasvamaan.
Ei kait niitä vielä kuulukkaan näkyä mutta ensin koivusta kyllä. Olenkin aina ihmetellyt kun saan ensiharvennukselta aika hyviä tilejä mutta se on juuri tuon koivun ansiota kun siitä tulee motteja runsaasti.
Olet asian ytimessä, jees. Hieskoivu kasvaa omien kokemuksien havaintona tehokkaasti ensiharvennusvaiheeseen asti ja antaa hyvin motteja silloin kaadettaessa. Mutta silloin se pitäisi saada pysymään havupuiden kasvutahdissa, ettei käy kuten tässä kohteessa. Tai sitten jäävä puusto pitäisi olla rauduskoivua, nämä hieskoivut alkavat juuri sopivalla hetkellä hiipua, ja tuottavat vain perusvaneritukkia (45 eeroo motti).
Paksuusero vanerikoivu vs. sahatukki on ihan tekninen, pientä ei kannata sorvata, koska sorvattavan osan määrä on jäävään pulikkaan nähden liian pieni. Meillä nykyisin vanerin minimi on 20, ennen oli 18. Silloin oli Suomi pullollaan vaneritehtaita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tässä esimerkki siitä, miten virheet huomaa vasta vuosikymmenien päästä. Nämä kaksi kuvaa on otettu 90 asteen kulmassa toisiinsa. Lähtökohta on ollut 1980 istutettu männyn taimikko. Varhaisperkauksen tein -85, jolloin vasemmanpuoleiseen kohtaan erehdyin jättämään täydennykseksi jonkin verran (eli aivan liikaa) männyntaimien kokoista koivua (1,5 metristä). Muualta se raivattiin kaikki pois.
Ensiharvennus tehtiin 2011. Koivikkoa sisältänyt kohta oli muuttunut puhtaaksi koivikoksi. Koivut olivat vioittaneet ja kiusanneet männyt niin pilalle, että ne oli kaadettava pois. Osa oli jo aiemmin poistunut luontaisesti. Nyt se kasvaa huonolaatuista hieskoivua, jonka sekaan jätettiin muutamia kuusia jatkokasvatukseen. Niistä yritetään tehdä männikölle kaveria.
Tätä kuvapalvelua pitäisi kehittää niin, että kuvaa klikkaamalla siitä avautuisi alkuperäisen kokoinen versio.
Ihan samaa ajattelin kuin Panu. Nyt meni melkoiseksi tihrustelemiseksi. Ah joo, tämä kuvapari ei taida ollakaan ennen ja jälkeen -juttuja.
… Vasemmanpuoleisessa kuvassa näyttäisi olevan kuusta ihan turkkina – vai onko se taustaa ja puheena oleva tuhoutunut männyntaimikko on tuossa aivan etualalla, jossa näkyy pari kolme koivua?
Nuo kuviolla olevat kuuset ovat alikasvoksesta muodostuneita ja jätetty täydentämään. Niistä on tarkoitus kasvattaa lopullinen metsä, nuo hieskoivut hyytyvät kasvultaan vajaan tukin koossa ko. alueella. Noiden koivujen välissä oli männyntaimia, jotka vuosien aikana tuhoutuivat liiallisen koivun karattua niiden edelle. Nyt kun ensiharvennus on tehty, koivujen kasvu rauhoittunut ja viereinen männikköosa ottaa kasvussa kiinni.
Jos olisin ottanut reilummin koivua pois, vasemmalla olisi todennäköisesti puolet kasvatuskelpoista mäntyä. Jotka voisi jättää väljennysvaiheessa kasvamaan.
Kohtuullisen hyvän mallista koivua ja tukkiahan tuosta tuuppaa vähintäänkin tyydyttävästi.
Näkeekö kukaan tuossa vasemmassa kuvassa yhtään tukkipuuta?
Ei kait niitä vielä kuulukkaan näkyä mutta ensin koivusta kyllä. Olenkin aina ihmetellyt kun saan ensiharvennukselta aika hyviä tilejä mutta se on juuri tuon koivun ansiota kun siitä tulee motteja runsaasti.
Olet asian ytimessä, jees. Hieskoivu kasvaa omien kokemuksien havaintona tehokkaasti ensiharvennusvaiheeseen asti ja antaa hyvin motteja silloin kaadettaessa. Mutta silloin se pitäisi saada pysymään havupuiden kasvutahdissa, ettei käy kuten tässä kohteessa. Tai sitten jäävä puusto pitäisi olla rauduskoivua, nämä hieskoivut alkavat juuri sopivalla hetkellä hiipua, ja tuottavat vain perusvaneritukkia (45 eeroo motti).
”Ei kait niitä kuuluisi näkyä”
Ja miksei kuuluisi, kun samanikäisessä oikean puoleisessa lähes kaikki puut ovat tukkiluokkaa.
Joka johtuu vain ja ainoastaan havun pienemmän tukin hyväksynnästä. Eipä juuri muusta. Tuota en sanoisi edes hyveeksi.
Paksuusero vanerikoivu vs. sahatukki on ihan tekninen, pientä ei kannata sorvata, koska sorvattavan osan määrä on jäävään pulikkaan nähden liian pieni. Meillä nykyisin vanerin minimi on 20, ennen oli 18. Silloin oli Suomi pullollaan vaneritehtaita.